Tänään Pyrre sai juurensa vihdoin maahan. Pyrus communis, lajikkeeltaan Pepi. Tuo kohta on niin litimärkä ja savinen, että puu sai ihan oikean salaojituksen, putket ja kaikki ja pääsi vielä kököttämään kummulle varmuuden välttämiseksi. Olisi kovin ikävää, jos Pyrren varpaat paleltuisivat talvella. Kuvan ottamisen jälkeen kävin vielä näyttämässä oksille leikkureita, niitä pitää varmaan myös hiukan ohjailla kasvamaan vähän vähemmän pystyyn. Pitää keksiä näppärät painot, joilla moinen sujuisi puuta suuremmin kiusaamatta. Juurelle tulee myös todennäköisesti joko yrttejä tai sitten jotain maanpeitekasvia. Pyrrelle sopisi kyllä seuraksi myös joku pieni pensas kuvan etureunaan. Kaivoin sitä ajatellen vähän monttua savimaahan. Ruusukvitteni voisi olla hyvä vaihtoehto.
Joku päivä pitäisi jaksaa taas kanniskella tiilenpaloja ja reunustella hiukan lisää kukkapenkkejä ja tietenkin myös tuo Pyrren maa. Nuorempi neito odottaa jo kovasti, koska Pyrre tulee. Anna Gullichsenin Satu Kukkameri ja päärynäpuun Pyrre on ollut jo pidemmän aikaa yksi suosikkilukemistoista. Mitenköhän sen, että neidin pitää itse kuvitella Pyrre kaverikseen oikein muotoilisi aiheuttamatta mahdotonta pettmystä?
Meidän Pepit lähettää terveisiä teidän Pepille, ja toivotaan että se Pyrrekin löytyy. :)
VastaaPoistaPepi varmaan kiittäisi, jos osaisi. ;) Ja kyllä mä veikkaan, että Pyrrekin tulee löytymään ainakin mielikuvituksesta.
Poista