Ruska saapui aika yllättäen. Yhtenä aamuna vain joen rannan puiden lehtien sävyt olivat muuttuneet. Luumut kypsyivät samaa yllättävää tahtia, yllättäen. Kyllästyin tarkastamaan niiden tilannetta ja sitten ne päättivätkin punertua. Vieläkään en ole keksinyt, mitä niistä tekisi. Paistosta? No, niin isoa määrää paistosta tosin emme alas saa, että tuo luumumäärä katoaisi. Kaipa noista jotain tulee. Ainakin ovat ihania ihan sellaisenaankin syötyinä. Lapsi oli jo viime vuoden loppukesän aivan ekstaasissa, kun sai käydä iltaisin poimimassa iltapuuroon hedelmät ja marjat suoraan omasta pihasta pitkälle syksyyn ja onni on jatkunut. Onhan se ihanaa, kieltämättä.
Ostin kesällä kirpputorilta kauniin alpakkalautasen. Se oli melkoisen mustunut ja ankeassa kunnossa. Päätin uhkarohkeana kokeilla Universal stonen hopeoidun pinnan puhdistamisominaisuuksia. No, tähän mennessä vain syanidi, kratsiharja ja kiilotuslaikka ovat toimineet noin hyvin. Hyvin kevyellä pyyhkäisyllä hapettumat katosivat ja lautasesta tuli upea. Patinatkin säästyivät eli ruusut erottuvat eikä lautanen ole tylsän tasaisen kiiltävä. Ja mikä parasta, aine ei naarmuttanut. Todennäköisesti kokeilen tuota myös hopeisiin aterimiin, joista osa on käytön puutteessa mennyt aika karmean näköisiksi kaapissa. Syanidiallasta kun minulla ei jostain syystä ole täällä saatavilla.
Ihanan syksyisiä kuvia! Me saatiin myös luumuja naapurin puusta. Omaa puuta vielä haikaillaan. Oletko kokeillut hilloa?
VastaaPoistaSyyssateiden keskellä haluan ojentaa sinulle tunnustuksen. Käyppä kurkaamassa blogiini ;O)
Kaunista ruskaa:)
VastaaPoistaMeillä on muutama luumu (aika uusi puu), mutta ovat ne hyviä.
Minna: Kiitokset tunnustuksesta. Joku päivä laitan eteiäpäin. Äiti kävi lopulta hakemassa ison osan luumuista ja keitteli niistä hilloja yms. Saatiin vähän takaisinkin. Eli hyvin kävi.
VastaaPoistaEija: Kiva kun kävit ja hyviähän nuo luumut ovat. Vielä jokunen odottaa puussa puuroon pääsemistä.