Vilppumaan Erika kirjoitti siitä, miten päätti päästä huonojen fiilisten ohi ja ihanasti onnistuikin. Minä en vielä ole onnistunut, vaikka yrittänyt olen. Jotenkin vain huoli on koko ajan kivenä vatsanpohjassa ja kiristää kallonpohjan luita, vaikka mitään varsinaista syytä ei ole. Jostain syystä korvien välissä vain kimpoilee paniikkipaniiki jatkuvalla syötöllä. Hormoneilla ei varmastikaan ole mitään tekemistä asiaintilan kanssa...
Jos ei mitään muuta keksi, aina voi hermoilla siitä, että lapsi ei nuku tarpeeksi. Ei se kyllä liikaa nuku, ei tosiaankaan, mutta toisaalta näyttää pääosan aikaa ihan virkeältä ja hyvävointiseltä... Mutta kun vauvan kuuluisi nukkua ja plääplääplää. Kannattaa ehdottomasti googlata aiheesta minkä verran "normaali" 4,5 -kuinen nukkuu ja saada mahansa vielä kipeämmäksi ahdistuksesta. Tuo meidän 4,5 -kuisemme kun ei tosiaankaan nuku 13-14 tuntia vuorokaudessa, 11 tuntia on jo hyvä saavutus. Yritän ajatella, että neiti on vain vähäuninen ja nukkuu ilmeisesti sellaisia pieniä pikaunia ajoittain, joita minä en osaa hahamottaa uniksikaan... Eipä silti, ei tuo isosiskonsakaan tainnut ikinä niitä säädetyjä määriä saavuttaa, nyt isompana kyllä posottelee 12 tuntia putkeen ihan suvereenisti.
Tänä vuonna raparperit ovat ihan villiytyneet. Päätin hyödyntää moista rehevyyttä edes jotenkin. Eli raparperihyvettä, olkaa hyvä. Lisukkeena Gogreenin kauravispiä, tämä emäntä kun on maidottomalla ruokavaliolla. Tuli hyvää ja oli helppoa. Iskin kippoon kuorittua ja paloiteltua raparperia ja sekotin siihen vähän kanelia ja sokeria, päälle pari kourallista kaurahiutaleita ja reilulla kädellä hunajaa ja margarinia ja 200 asteiseen uuniin n 20 minuutiksi eli siihen asti kun pinta vähän rapeutuu ja raparperit ovat pehmoisia. Oli kuulemma hyvää, sain perheemme master chef -entusiaistilta ( viisi vee) kiitosta ja pyynnön saada santsiannoksen. Että ilmeisesti toimi.
Niin ja arvatkaa, mitä tuo vauva, jolle ei uni maistu nyt tekee? Se tietenkin nukkuu päiväunia...On nukkunut kohta kaksi tuntia. Ehkä minä joskus saan tältä osin möykyn sulamaan mahastani ja uskon, että unettomuus on ihan rokotereaktio eikä vahingoita lastani peruuttamattomasti... Toivottavasti ehtii ohitse ennen seuraavaa rokotetta. Hiukan kyllä naurattaa, kun katson tuota kuvaa lapsistani, joiden voinnista koen niin suurta tarvetta kantaa huolta. Aika hyvinvoivilta näyttävät, ainakin valokuvassa. ;)
No kuule :D Ei meidän 4,5-kk nuku eikä o nukkunu veljensäkään vauvana noin paljon! Yöt nukkuu, joten tuntuu hassulta mun huolehtia, ettei se päivisin liikoja nuku. Tai no, nukkuu ulkona, tänäänkin yli kolme tuntia. Vaan ei ole aina mahkua ulkona olla. Mutta hyvin voi. Ja juu; näyttää voivan tuo ihana tyttönenkin siellä.
VastaaPoistaMusta tuntuu, että vaikka oon hengitellytkin tässä ja välillä ihan onnistunut relaamaan, tuo sama hiki pukkaa niskaan silti. Mä haluan uskoa, että ne on ne hormoonit ja asiantila ei ole vakio :) Usko vaan sinäkin, kohtalotoverus!
Et usko, miten tuo helpottaa kuulla, että teiltä löytyy vähän samanlainen nukkuja. :) Toi neiti tosiaan kun nukkuu öisin varsin hyvin, mutta ei kyllä aina nuku päivisin pihallakaan, tänään sentään siellä.
VastaaPoistaJa juu, ehkä nää hormoniheittelyt jossain vaiheessa rauhoittuvat itse kulllakin. Kovasti kiitoksia vertaistuesta.:)
Äitiys on matka huolenaiheesta toiseen. TSemppiä prosessin tähän ja tuleviin vaiheisiin. :)
VastaaPoistaKiitos Anna, niinhän se taitaa olla.
VastaaPoista