Ihan mieletön kesä. Hellettä, aurinkoa, kukkaryöppy penkissä... Minä en ole ikinä erityisemmin välittänyt pioneista, mutta nuo valkoiset.. Ne ovat ihan kuin loistavia pilviä tai vatkattua kermaa. Jumalaisen kauniita. Alkukesän sini-keltainen teema näyttää vaihtuneen valkoisen ja oranssin liitoksi pihallamme. Vihreää on niin, että sen kuvaaminen on turhaa. Kaikki yksityiskohdat sulautuvat yhdeksi hehkuvanvihreäksi massaksi.Vaan löytyy se käärmekin paratiisistamme. Meillä on jokainen varjopaikka täynnä hyttysiä, edelleen.. Eikä mitä tahansa hyttysiä vaan raivopäisenä kimppuun käyviä otuksia, joiden puremien jäljet ovat harvinaisen näyttäviä ja joiden jäljiltä useampikin ihminen on päässyt lääkärille tai ainakin joutunut käyttämään ahkerasti kortisonia ja ja antihistamineja.. Niistä ei silti taida päästä eroon ikinä. On vain peitettävä nilkat huolella varjoon mennessä ja siveltävä sukkiin karkoitetta. Jostain syystä ne viihtyvät lähinnä nilkkojen tietämillä. No, minulle ei tule pisamia kasvoihin, mutta polvesta alaspäin olen aivan pilkullinen. Meillä siis kannattaa ottaa aurinkoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti