Syksy on täällä

Kyllä se on nyt syksy. Ei auta kuin tunnustaa. Kaikki syksyn merkit täyttyvät, esim. meillä on juhlittu yhteissynttäreitä ja yhdet nimpparit vielä kaupan päälle viikonloppuna. Leivoin ihan kamalan ruman kakun, joka onneksi maistui tosi hyvälle. En dokumentoinut kakun ulkoasua tällä kertaa, muisto saa riittää. Kävin myös sieniretkellä. Ihan kameran kanssa vain, sienituntemukseni on huomattavan kapea, joten uskallan poimia ainoastaan kantarelleja ja suppilovahveroita, joita tuolla ei kasva. 

Lopun aikaa meillä on jahdattu ereittäin vilkasliikkeistä pikku-Silakkaa, joka on nyt oppinut puita pitkin kulkemisen jalon taidon ja alkaa (luojan kiitos) vähitellen oppia laskeutumaan pysytasennosta muutenkin kuin suorin vartaloin seläleen. Ehkä tämä tästä...

Se mistä tulee hyvä mieli on, että Silakkainen on aikaistanut nukkumaanmenoaan ja minulle jää pieniä hetkiä kulutettavaksi vaikkapa kutomiseen ennenkuin on pakko itsekin sammahtaa. Tuntuu mukavalta saada edes pikkuruisia hetkiä sellaista aikaa, josta nautin tasan minä itse. Kutominen on kivaa!