sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Ilmoitusluontoinen asia
Olen vielä hengissä. Ainakin oletan niin. Kuvia ei ole, koska tuskin kukaan haluaisi kuvitusta viime päivien elämänvaiheestani. On niin sanotusti ollut hiukan huono olo. Monta päivää. Riittäköön siitä. Katsotaan, jos joskus vielä saan alleni kantavat jalat. Toivossa on hyvä elää. Sitä odotellessani kohotan maljan Floridralia (yök) ja toivon, että se auttaisi jo vähitellen. Koska jo se ei ala auttaa, joudun teippaamaan heinäseipäät jalkojani tukemaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voimia !!!
VastaaPoistaKiitoksia kovasti.
PoistaKippis vaan:) ja sitäpaitsi, eiks ne heinäseipäät oo vähän hankalat? Sillon kun keho sanoo, että pitää levätä, pitää levätä, ellei lepää, keho hoitaa sen toisella tapaa. Eiks ollut hienoa keittiöpsykolokiaa? Lepo.
VastaaPoistaTänään jatkan Precosanin voimin... Ei vain loputtomiin voisi levätäkään, kun sen toisenkin aikuisen pitäisi sit jaksaa liikaa. :(
PoistaKyllä mä samaa mieltä kanssasi olen tuosta toisen kuormittamisesta, muuta aina ei vaan mene tasan. Toinen jaksakoon kun toinen ei, minä liian hyvin tiedän tuon. Joskus ne osat voivat olla toisinkin tai kolmansinkin päin, ei onneksi voi tietää. Kyllä mä vaan olen sun levon kannalla, hitsi, mistä sä ne voimat sitten saat? Tottakai näkee, että sä olet jotain saanut, nuo räpsyttelykuvat oli jo näyte siitä, kiva kiva, lisää :)
PoistaOn vain mennyt niin monesti näin päin, mutta nou kän dyy. Onneksi ymmärtää. Kyllä mä jo kaipaan kuvaamista. Siis sellaista kunnollista, että jaksaa oikeasti. Mutta vähitellen. Kaipa tämä tästä.
PoistaTsemppiä, tsemppiä ja lepoa!
VastaaPoistaKiitos. Yritetään.
Poista