Päivän sammakko...

Se oli toki kahluualtaassakin uiskentelemassa, mutta varsinaisesti minua mietitytti sammakko, jonka eräs ihminen oli päästänyt suustaan. Aina välillä en vain kykene kuin ihmettelemään sitä, miten lahjakkaasti ihmiset missaavat sen, mikä elämässä ihan oikeasti on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista. Miten toisarvoisista asioista pitää tehdä kynnyskysymys ja miten olemattomista asioista pitää rakentaa iso ongelma. Ja etenkin sitä, mistä ihmisillä nousee kuvitelma siitä, että juuri hän ja hänen perheensä on melko lailla maailman keskeinen yksikkö, jonka kanssa eläessä kaikkien muiden on vain ymmärrettävää joustaa... 

Jansmakko erikois...

Taitaa olla aika laittaa avokadopäivitys. Noin isoksi se on jo venähtänyt. Huomasin, että olisi jo aika kaivaa multapussi esiin ja piilottaa siemen puun juurelta.

Jansmakko ei syönyt hiivaa eikä paisunut, mutta uiskenteli ympäri nyt vain kasteluvettä säilövässä kahluualtaassa. Lopulta äitini kauhaisi sen ruukkuun ja toivottelimme pitkäkoivelle hilpeitä hyppyjä ojaan päin. Jotenkin kuvittelin, että kellarin kuivaaminen vähentäisi sammakkopopulaatiotamme edes pikkuisen. Väärässäpä olin. Nyt noita eri kasvuvaiheissa olevia veikkosia pompsahtelee milloin mistäkin esiin. Muutaman kerran olen saanut melkoisia sydämentykytyksiä, kun joku isompi yksilö on päättänyt säikähtää minua ja pompannut jostain kellarin pimeydestä pakoon. Huih... Onneksi en suuremmin kammoa tai pelkää sammakoita. Tuo yllätysmomentti kyllä on ajoittain melkoisen tehokas säikäyttäjä.

Minulle tuli viime viikolla lahjalehtenä uusi Viherpiha ja sitähän olen nyt kuolaillut ja ihastellut. Jotenkin tuo papupergola on niin hieno, että jotain tuon kaltaista olisi kiva saada aikaiseksi. Pitää harkita ja miettiä. Aloitin itselleni ihanan keltaiset sukat talven varalle, jospa niitä kutoessa ajatus selkiintyisi. Tai no, en tiedä miten paljon ehdin taas kutomaan. Tänään pikkuneiti oli sitä mieltä, että koska isä ja sisko pääsivät aamulla livahtamaan, hän pitää huolen, että äiti ei kyllä katoa ja vietti suurimman osan päivää melkoisen kiukkuisen näköisenä sylissäni.

Kyläilimme tänään anoppilassa ja teimme miehen kanssa pienen karkuretken, jonka hedelmänä sain puoli tusinaa Kulinara-lautasta (joista olen jo hetken haaveillut) varsin kohtuulliseen hintaan. Väriä kattaukseen siis...

Samalla matkalla piipahdimme pienessä talonpoikaismiljöössä kurkkimassa. Joka kerta oikeasti vanhoissa taloissa vieraillessa viehättävintä on, jos kukaan ei ole hionut, vaihtanut tai muuten tuhonnut satojen vuosien askelten jälkiä lankuista. Tuollakin lattia on ihan aallokkoa, silkinsileä sellaista.(Kauppilan kuvat ovat kännykameralla otettuja ja sen takia hieman tuhruisia. Lautasen kuva on muuten vain tuhruinen...)

Mies vietti tänään viimeistä lomaviikonloppua pelaamalla biitsiä kaukana kotoa. Lapsilla oli tylsää äidin kanssa, joten yrtimme parantaa tilannetta tekemällä naama-annoksia ja touhuamalla omiamme. Vaari vei ison tytön ja minut uimaan, Silakka jäi mummun seuraksi nukkumaan. Siskokset alkavat ihan oikeasti välillä leikkiä yhdessä. Tänään tekivät kaakaota, toinen laittoi "jauhetta" ja toinen sekoitti. Aika söpöä.

Nukutuslenkillä keräsin pihlajanmarjoja ja illasta pujottelin niitä rautalankaan ja väänsin sydämiksi. 

Ostin tänään uudet kasvit lievästi sanoen rähjääntyneiden orvokkien tilalle. Murattia, hopealankaa ja yhden vihreän koristekaalin. Nyt näyttää taas kukkien suhteen hyvältä.

Sain myös päätettyä talon ulko-ovien tulevan värin. Päätöstä avitti se, että valmistajalla sattui oleman valmina vajaa purkillinen keltamullan sävyistä petroliöljymaalia. Olin kaavaillut hiukan kirkkaamman keltaista okran sävyä, mutta päätin olla tyytyväinen tuohon väriin. Ihan hyvä päätös. Maalasin kellarinoven ja se näyttää väriltään oikeinkin toimivalta. Kirkkaampi keltainen olisi voinut olla vähän räikeä. Lähipäivinä jatkan uudella tarmolla vanhojen ovien maalien kimpussa. Nyt tuntuu siltä, että haluan ne keltaisiksi melkoisen nopsalla aikataululla.

Eilen illalla kuvasin miehen askartelemia terassin valoja parvekkeelta. Juu, uusiksi menivät. Kolmet eri sävyiset, valkoiset valosarjat yhdessä julkisivussa ovat hiukan liikaa...  

Lopuksi vielä pikkuinen parannus rappusiin. Silakka opiskelee rappujen laskeutumista nenä menosuuntaan ja alapäässä neidille on tullut kiukku ja kriisi, kun tuki on loppunut kesken. Isä rakensi neidille pienen pätkän mittatilauskorkuista tukikaidetta ja jo sujuu laskeutuminen ja kiipeäminen ihan eri tahtiin. Noin muuten neiti on sisäistänyt vaativan lapsen identiteetin melkoisen huolellisesti. Käytetyimmät sanat ovat: "haluu, tahtoo ja anna!". Niillä pärjää...

Iltauinnilla

Tänään ajelmimme iltauinnille pienelle, metsän keskellä olevalle rannalle. Järvi täyttyy lähdevedellä, on kirkas ja raikas eikä siellä ole tietoakaan sinilevästä. Ihana paikka. Hiukan harmittaa, että emme ole saaneet aiemmin raahattua itseämme tuonne. Aivan uskomattoman kaunis paikka ja uskomattoman ihana ilta.

Kellariin pääsee rappusia pitkin!!!!!

Meillä on kellariin ihan oikeat rappuset *Ja tähän sitten reippaasti aaltoja*. Sinänsä hassua, mutta tuo kellarinrappu on tähän menessä ollut eniten työtä ja energiaa vaatinut osa remonttia. Sen yhteydessä on tuettu ja paikattu lohjennutta perustusta, kaivettu lisää syvyyttä, että ovi saatiin normaalikorkuiseksi (me olemme pitkiä ja aiempi ovi oli niin matala, että jouduimme kumartelemaan kunnolla), valettu madallusten kohdalle lattia kellariin, muurattu rapun perustus harkoista, perustettu ja valettu betonista lattiaa, rapattu seiniä, kärrätty kiviä ja lopuksi päästy rakentamaan itse rappua. Puuh... Vielä on ohjelmassa pientä ovenpielten rukkausta ja oven maalaaminen. Mikä on muuten ihan oma juttunsa, minun kun pitäisi kyetä vähitellen päättämään, minkä väriset ovet taloon tulee... Tuskallista. Mutta pakko sanoa, että tuon rappurakennelman mukana mieheni on oppinut ihan mahdottoman monta uutta työtekniikkaa ja kikkaa. Minä olen pääasiassa kannustanut, mutta ehkä siitäkin on ollut jotain hyötyä. ;)

Niin ja noiden rapun sivujen hivenen persoonallisten silakkaesteiden tilalle tulee joskus jonkinmoiset metalliaidat. Kunhan löydämme jostain sopivat. Puiset aidat olisivat aina keväisin tulitikkuina...