Meillä oli tänään ulkoiluiltapäivä. Nautimme kunnolla auringosta ja lämmöstä, söimme terassilla, grillasimme ja teimme pihatöitä parin sisällä vietetyn sadepäivänkin edestä. Nyt anopilta saadut kukat oat maassa juurtumassa, toivottavasti intoutuvat leviämään kunnolla.

Laitoin mehitähtiä kivikkoon ja ihmettelin kummallista rymistelyä ihan lähellä. Ketään ei näkynyt, mutta ihan selvästi joku teki ihan lähellä jotain kovaäänistä. Jossain vaiheessa tajusin, että parin metrin päässä oli siilipariskunta kosiotouhuissa. Melkoisen hellyyttävää touhua. Tyttösiili oli hyvin vaikeasti tavoiteltava ja poika yritti valtavalla tohinalla saada osakseen huomiota. Aina välillä piti käydä pesän puolella ja jatka sitten taas yritystä. Ihania. Oi, onkohan meillä kesemmällä pihassa pikkuisia siilejä?

Tänään kävimme anoppilassa viemässä äitienpäiväkukat ja -kortit. Sää ei oikein suosinut pihahommia, joten tämä oli hyvä reissupäivä. Anoppini piha on jotain aivan valtavan upeaa. Taidan olla kehunut joskus aiemminkin. Sekä hoidettu että enemmän luonnontilassa oleva osasto ovat yhtä kauniita ja katsottavaa on jo tähän aikaan keväästä vaikka miten paljon. Bonuksena sain taas mukaani monta laatikollista kivikkokasveja ja mehitähtiä. Niitä kelpaa istutella, kunhan saan kivikontapaiseni kasattua. Kivaa!

Illalla ajelimme vielä mökille saunomaan ja isompi tyttö avasi altaassa uimakauden. Pienempi katseli haikeasti ikkunasta, kun sisko ui, valitettavasti allas on niin syvä, että ei sovi pienten vesileikkeihin.

Aamulla pitää aina herättää isosisko. Sisko vain on välillä aavistuksen verran hankala herätettävä. Ei auta, vaikka miten mekastasi aiheesta "Helää sisso!". Se samainen sisso oli illalla tanssimassa ja me muut nautimme ihanasta, kesäisestä lämmöstä pihalla. Minä reunustelin parkkipaikkaa vanhoilla tiilillä ja luonnonkivillä ja mies jatkoi vanhoilla ojitusputkilla, joihin laitan mehikasveja myöhemmin. Kivikkomaata tontille ei taida saada, mutta jos edes jotenkin kivikkokasveja. Illalla avasimme grillauskauden. Lihansyöjät nauttivat kevyen makkarailtapalan, minä katsointällä kertaa päältä.

Jotenkin puutarhapakkomielle on tänän keväänä ollut keskimääräistä voimallisempi. Huomaan päiväunien sijaan suunnittelevani pihan järjestystä. Sitä, mitä kaikkea pitää saada mahdutetuksi ja mitä kaikkea minä haluan saada mahdutetuksi. Ne kaikki halutut kun eivät ole ihan täysin välttämättömiä, joskin kivoja. Jotenkin haluaisin säilyttää pihassa rennon, rauhallisen ilmapiirin. 

Oikeastaan haluaisin ihanan, varjoisan pihan, jossa polut kulkisivat kukkapenkkien ja puiden lomassa. Tosiasia lienee, että joudun sietämään nurmikoita vielä erinäisiä vuosia. Mutkittelevilla poluilla ei taida riittää tilaa pallopeleihin ja leikkivälineetkin vievät kummasti tilaa. Katsotaan uudelleen kymmenen vuoden kuluttua.

En voinut vastustaa kiusausta. Ihan pieni kukkakollaasi oli pakko tehdä. Tänään aloittivat narsissit kukintansa.

Talvimatto

Vihdoin sain tilattua makuuhuoneeseen maton. Tai siis oikeastaan tilasin makuuhuoneeseen talvimaton, tuo saa mennä vielä hetkeksi odottamaan syksyä. Samalla tilasin parvekkeen oven eteen kynnysmatoksi pienemmän kelim-maton. Carpet vistassa oli sen verran mehukkaat tarjoukset, että enää en pystynyt ohittamaan tilaisuutta, ei tuota mattoa syksymmällä olisi tainnut saada tuohon hintaan. Jotta jibbiajee, nyt se on minun. Melkein jo odotan syksyä ja lämpimämpien ja syvempien sävyjen aikaa. No, tulkoon nyt kesä kuitenkin ensin.

Ostotapahtuma oli hyvin sujuvainen, matto tuli kotiovelle reippaan nuoren miehen toimesta. Saatanpa tilata toistekin. Niin ja tämä ei ole maksettu mainos. Itse maksoin mattoni.

Kevät on ollut sikäli tylsä, että kesäkukkiakaan ei ole kannattanut suuremmin hankkia. itse asiassa niinkin tylsä, että narsissien esiintymishetki oli hyvin lyhyt enkä ehtinyt moisia edes terassin koristeeksi hankkia, joten olemme ihastelleet melkoisen nuivan näköistä tyhjää koria koko kevään.

No tänään asiaan vihdoin saatiin parannusta, kun ajelimme kaupoille ihan vain kukka- ja puutarhatarvikeostoksille. Isomman tytön kanssa emme päässeet yhteisymmärrykseen orvokkien ideaalista värityksestä, joten pistimme riidan poikki ja otimme yhden vähän joka väriä. Kauniitahan ne ovat kuitenkin kaikki. Samalla oli ihan pakko ottaa muutama muukin kukka, esim ilman markettaa kesä ei ole kesä. Erityisesti riemastutti se, että vihdoinkin löysin noita kaksivärisiä petunioita. Olen oikeasti jahdannut moisia vuosikaudet ja nyt vasta osui moisia kohdalle. Häämöttävät siis tuolla marketan taustalla. Otin minä yhden pinkin pelakuunkin, en tainnut saada yhtään viime kesän pinkeistä ihanuuksista selviämään talven yli kellarissa. Yksi sisällä talven viettänyt violetti näyttää onneksi elävältä.

Kaupasta löytyi myös perunankasvatuspusseja, joita toki oli pakko napata pari mukaan ihan vain kokeilumielessä. Meillä ei ole oikein kunnollista perunamaata eikä paikkaakaan sille, joten tuollainen pussiviljelmä voisi seinän vierustalla olla vallan toimiva ratkaisu. Vielä kun jääkaapista löytyi pikkuisia ituja tehneitä perunoita, lapset pääsivät perunanistutushommiin. No, oikeastaan vasta idätyshommin. Katsotaan, jos nuo intoutuisivat tuotteliaammiksi saadessaan kasvattaa alkujaan ihan sisätiloissa ja valoisassa. Mutta tarkkaa hommaa oli.

Tänä vuonna kasvatusintoni on ollut aika paljon mittavampaa kuin muutamana aiempana vuonna. Tosin tuo puutarhuriassarini on ajoittain melkoinen tuholainen ja yrittää parhaansa, että saisi siemenviljelmäni hoidettua hengiltä ja mullat kaiveltua kohopenkeistä jonnekkin ihan muualle....

Nyt on taas kevät täällä...

Alkoi jo oikeasti turhauttaa, kun pihalla ei ollut muuta kuin kuraa ja ruskeutta. Nyt yhtäkkiä vihreää alkaa olla enemmän kuin satunnaisina kurkistelijoina. Nenä on jo pari viikkoa kertonut lepän kukinnasta ja tänään, kun pääsin "äitin lakkaan läkänokan" kanssa vihdoin lenkille, löysin pajutkin kukkivina. Kärpäsen kiipeilemässä  kukkivassa kissassa.

Mutta enää ei tule paniikin tunne joka kevät. Vanhemmiten olen alkanut rakastaa lisääntyvää valoa ja sitä, miten maa lämpiää ja alkaa puskea elämää.

Niin ja niille jotka eivät tiedä mihin viittaan: Kauko Röyhkä: Kevät