torstai 30. heinäkuuta 2009

Talojuttuja

Pihassa oli yhtäkkiä sateen jälkeen reikä. Syvä sellainen. Siinä riitti ihmettelemistä. No, enää ei riitä, reikä on täytetty ja parkkipaikalle muutenkin lisätty hiekkaa pikkuinen kuormallinen.


Vihdoinkin pihakin on aidattu. Paitsi, että aita näyttää kauniilta, se helpottaa koiran ja lapsen ulkoilua. Vain etupihalla on puinen aita, sivujen pöpeliköissä ja orapihlaja-aidanteita on vahvistettu ihan perus-metalliverkolla. Mutta nehän eivät ihan oikeasti näy kunnolla mihinkään.



Toinenkin seinä tuli maalattua eli tämän kesän maalaustavoite varsin hyvin täytettyä. Tokihan vielä pitää sutia ikkunanpielet (jotka saimme tänään) ja nurkkalaudat, mutta noin yleisesti on hyvä mieli tuon tosi ison puhdistus- ja kaapimisurakan jäljiltä.

Vielä vilkaisu miehen jokusen päivää kestäneeseen projektiin. Piipun hapertunut pää tuli kuin tulikin purettua. Hankaluuksia tuotti mm. se, että kattoturvallisuustuotetyypit eivät kaikki tule ihan silloin kuin lupaavat, mutta onneksi lopulta löytyi tekijä, joka myös saapui paikalle. Sääkin suosi ja lopulta mies sai purettua 400 tiiltä piipusta pois. Melkoinen homma, vaikka isolta osin tiilet eivät erityisemmin olleet kiinni. Oman haasteensa asetti piipun päähän valettu betonimöykky, joka jouduttiin paloittelemaan rälläkällä, koska kokonaisena sitä ei olisi kukaan saanut alas järkevästi. No, palasiksi sekin meni ja meillä oli vajaan viikon verran hyvin musta mies ison osan aikaa.

Ensi viikolla saisi edelleen sää suosia, koska nuohoojan pitäisi ensin poistaa naakanpesät ja muurarin sitten loppuviikosta muurata piippu uuusiksi. Pikainen tietoisku naakan pesien hävittämisestä. Pesimisaikaan niihin ei yleensä saa koskea, mutta myös pesimiskauden ulkopuolella pesien hävittämisestä tulee ilmoittaa alueen ympäristökeskukselle. Onneksi tuo ilmoitus ei ollut kovin suuritöinen. Ihan soitto riitti.

Vielä olisi ulkoremppaa tänä vuonna sen verran jäljellä, että ainakin parvekkeen rakenteet ja sen alla oleva katto on uusittava. Kaiteet ja lattia saattavat jäädä ensi kesän hommiksi. Kieltämättä vähän jo odottaakin talvea ja sitä, että tietää miehen olemassaolon muustakin kuin jostain päin taloa kuuluvasta kolinasta. Minä olen ehtinyt valitettavan vähän remontoimaan, mutta pitää yrittää korjata tilanne myöhemmin. Talvella aion ainakin tapetoida yhden seinän ja maalailla listoja asennuskuntoon. Hurjia suunnitelmia. Oikeastaan on ihan hyvä, että on olemassa talvi, että tämänkaltaisessa talossa tulee väkisinkin pientä remppataukoa.

3 kommenttia:

  1. Kaunis aita! Ja hyvältä näyttää urakat muutenkin. Mutta kyllä sitä tekemistä riittää...

    VastaaPoista
  2. Ihana, kaunis aita!!! Remonttinne edistyy kovalla vauhdilla. Olette niin ahkeria!

    VastaaPoista
  3. Onhan tota tekemistä, mut onneksi mulla on työteliäs mies. ;) Ja apuakin on kyllä aika lailla saatu... Esim aita on appiukon ja lankomiehen käsialaa. Mut tää on ollut tosi mukavaa touhua.

    VastaaPoista