maanantai 11. lokakuuta 2010

Violettia


Tiedättekö.. Kun minä en sitten vaan yhtään tykkää violetista. Vielä... Siedätyshoito on tosin käynnissä. Tällä menoa minusta tulee varsinainen violetin ystävä. Neidin liivi valmistui, violetti tietenkin... Malli mukaillen Espritin neuleliiviä, lankana Tempo, menekki vähän yli 2 kerää. Mitähän noista lopuista vääntäisi? Tuosta tuli kyllä oikeasti hyvän mallinen, yläosan kavennukset sovelsin vanhan käsityökirjan liiviohjeesta. Ja nappi tuli joskus Titiyyn lankaklubista. Löytyi sillekin vihdoin sopiva paikka.

Niin ja lisää violettia. Neti halusi myös violetin syysvillapaidan, langaksi valitsin Cascade 220:n ja naapuri pyysi minua kutomaan itselleen patenttineuleiset kaulahuivin ja baskerin. Yllättäen oli valinnut väriksi tuon tumman violetin. Jotta kaipa tässä vähitellen totun minäkin. Violetissa on tosin minun kohdallani se tilanne, että se kuuluu sarjaan värejä, jotka saavat ihoni kellertävän sävyn esiin eli itselläni sitä tuskin tulen ihan heti käyttämään. Ei joudu liikaa tottumaan kuitenkaan...

Ai niin, liivi on kuvattu kylässä, taustalla siskon keittiö ja mies..

4 kommenttia:

  1. Kaunis liivi ja violetti väri sopii hyvin S:n vaaleisiin hiuksiin ja ihoon!
    Olet tehnyt myös hyviä löytöjä. Musta tuntuu, että kirppisten hinnat on laskeneet kirppumaiselle tasolle. Välillä tavaroista pyydettiin huimia hintoja.
    Pidän peukkuja pystyssä että sokeriarvot on hyvät!

    VastaaPoista
  2. Kiitos. :) Ja juu, tole neidille sopivat kaikki värit, jotka eivät sovi neidin äidille. ;)

    Sokeriarvot nyt olivat.... Epäselvät kuulemma. Jatkan seurailua. Onneksi en enää joka päivä sentään.

    VastaaPoista
  3. Upee liivi, minä tykkään violetista :) Tai enempi semmosesta ihan tummasta liilasta, vaalee on pliisu, useimmiten.

    VastaaPoista
  4. Sis se vaalea lila ei kyllä taida päästä mun kohdallani pannasta ikinä. Sain silloin dinosaurusten aikaan, 80-luvulla melkoisen pahan yliannostuksen. :D

    VastaaPoista