Joulukuukin alkoi ja aika rauhallisissa merkeissä. Kotonaolo on jatkunut koko viikon, tytön saamat antibiootit eivät purreetkaan pöpöön ja nyt viljelyn tulosten jälkeen aloitimme eilen uuden kuurin. Kovin on ollut kalpoinen ja hiljainen tyttö minulla seurana. Tänään on ilahduttanut ihan valtavasti se, että tuon kuvan ottamisen jälkeen neiti tuli hiuslenkin kanssa ja pyysi letittämään hiuksensa (joihin koskeminen on koko sairastamisajan aiheuttanut niiskutusta) ja että askartelutehdas on pyörinyt koko päivän ja kuulemma välillä on ollut tekemisestäkin puutetta. Voinen epäillä, että neiti on siis paranemaan päin.
Kalenterit tuli availtua ja päivän askartelusaldoon kuuluu mm. neidin ihan itse ideoima rasia taskukalenterin lorukorteille. Hieno tuli, munakennoista, kukkapaketin silkkipaperistasa, konvehtipaperista, teipistä ja liimasta saa oikeinkin hienoja juttuja aikaan. Minullekin iski tarve hävittää jämälankoja, joten kerin nöttösistä jättilankaa (kiitos jämälankakirja) ja aloittelin pipoa. Ilmeisesti siitä tulee tuon eskarilaisen kokoa, mistä neiti oli jo etukäteen innoissaan. Tämä ei siis mene lahjapakettiin, ilmeisestikään. Katsotaan, jos saisin kudotua toisen, vähän isomman version lahjaksi.
Aamulla oli ihanan raikas pakkasilma, joka iltapäiväksi taantui jo tähän totuttuun tuhnuisuuteen. Missä on minun talveni? Kysyn vaan.. Lunta tänne ja heti.Viime talvet ihanine kinoksineen ja jäätävine pakkasineen olivat kuitenkin omalla tavallaan aika huippuja. Ainakin ihanampia kuin jatkuva sade ja mustuus... Pyydän anteeksi kaikilta kolaamisen ja lumitöiden vihaajilta. Minä vain satun pitämään talvesta, lumisesta sellaisesta. No, viime talvena taisin kyllä tirauttaa pari kyynelta, kun pakkasjakso venyi vähän turhan pitkäksi ja jumiuduimme pikkuvauvan kanssa turhankin tiukasti kotiin... Aika on kuitenkin jo nyt kullannut muistot. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti