sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Hrr...





























Melko vilpoisaa ja vilpoisampaa taitaa olla luvassa... Olemme bongailleet bongareita koskella. Päätähtenä on toiminut punasotka, joka on unohtanut muuttaa ja sukeltelee sitkeästi koskessa. Tänä aamuna yllätimme sotkan unilla. Toivottavasti tipunen ymmärtäisi lähteä tai siis tarkenisi lentää lämpimämpään. Aika pörröiseltä se näytti nukkuessaan.


























Eilen bongasin neidin, joka oli keksinyt, miten näppärän korokkeen vanhemmat olivatkaan virittäneet television eteen (oven säpiksi). Aika kivasti ylettää taas kaikeen kiellettyyn legorasian päältä... Tarkoittaa sitä, että lienee syytä keksiä (taas) plään bii viihde-elektroniikan suojeluksi. 

Tänä aamuna oli sängyssä aika herttainen näky. Isosisko leikki "Kas metsämökin ikkuna" ja pikkuinen matki täysillä mukana ja lauloi omaa versiotaan aiheesta. Ei tunnu juuri viiden vuoden ikäero painavan, siskot tykkäävät toisistaan ihan mahdottomasti.

P.S. Unohtui mainita, että pieni on vihdoin kiinnostunut puhumisesta ihan tosissaan. Näyttää esineitä ja niille pitää kertoa nimi. Joskus matkii sanan, joskus ei. Mutta sana "äiti" kuuluu nyt koko ajan.

4 kommenttia:

  1. Maailman kaunein sana "äiti" :)

    VastaaPoista
  2. Se on kieltämättä ihana sana. Sydän menee ihan umpisolmuun joka kerta, kun tuo pieni sen sanoo. :)

    VastaaPoista
  3. Meillä vänistään "äitiiiii" aina kun ottaa päähän :) Silti se on ihana kuulla! Ja voi hyvän tähen tuo on piiiiitkä tuo tyttö! Mutta hyvä hälle, haastetta teille :)

    VastaaPoista
  4. Meillä toi äiti on vähän sellainen yleissana. Muita ovat sit heihei, nammammaa (eli ruokaa) ja töh (jota voi käyttää melkein missä yhteydessä vain). :D Ja juu, sen lisäksi että neiti on pitkä, sillä on myös selvästi teleskooppikäsivarret...

    VastaaPoista