Hymyn ja kyynelten päivä. 44 syntymäpäivää sain jakaa rakkaan ihmisen kanssa. Nyt se aika on mennyttä. On juhlittava itsekseen. Hymyä ja kyyneleitä. Ja tytön nimipäivälahjan ansiosta myös disco. Elämä kulkee eteenpäin.
Tajusin juuri kaimatytön bloggauksen ansiosta, että blogikin täytti taas kuun alussa vuosia. Niitä on kertynyt jo kuusi. Tästä on tullut tapa. Kuvien ottamisesta ja julkaisemisesta. Siitä, miten mietin usein jo aamusta, mitä voisin päivästäni jakaa muille. Melkein kuukauteen en ole kuvia ottanut. Jaettavakin on ollut vähissä. Ehkä vähitellen kuvaaminen alkaa taas tuntua hyvältä.
Lämpimiä ajatuksia <3
VastaaPoistaKiitos. Ne lämmittävät.
PoistaSynttärionnittelut sinne ilon ja surun keskelle! Elämä antaa ja elämä ottaa...
VastaaPoistaKiitos. Niinhän se tekee.
PoistaKati, onnittelut teille molemmille, sekä sinulle että blogillesi :) menetyksistä olen oppinut, että muistoja kukaan ei ota pois, ne ovat aina.
VastaaPoistaToivon sinun palaavan linjoille useammin, jotain tuntuu puuttuvan blogistaniasta, ne sinun kuvasi, ne sinun kuvasi, ne ovat niiin parhaita. Ja sitäpaitsi, hauska on seurata Silakkaisen kasvua, kun ajattelee näitä vuosia, iso prinsessa jo hänkin, terveisiä vaan blogitätsyltä...
Kiitos. Kai minä vähitellen taas jaksan. Tästä tosin taisi pulpahtaa mieleen blogitekstin aihe.
Poista