Jossain vaiheessa kesää (alkupuolella) oli ihan varma, että pihalla ei tule esiintymään mitään kukoistukseen viittaavaa. Kaikki oli enemmän ja vähemmän surkean näköistä ja nahistunutta. Yllättäen kukkaloisto on ollut kesäkuun jälkeen aika uskomaton. Osa kevätkukkijoista on intoutunut kukkimaan uudelleen. Ihana gladioluksenikin poksahti täyteen, hattaranpinkkireunaiseen loistoonsa.
Marjapensaat ovat tuottaneet mahdottomia satoja, kukaan ei vain jaksaisi kerätä niitä (mustaherukat lähtivät sentään tarvitsevien matkaan). Joku päivä minun on kerättävä itseni ja karhunvatukat pakkaseen. Joku raja aikaansaamattomudellakin on oltava.
Kaikki on kovasti kaunista eikä mikään tunnu oikein miltään.
Mikään tuntuu miltään, huomaat olevan kaunista, heei :)
VastaaPoistaHuomaan, mutta en ilahdu...
PoistaUskon tunnistavani tunteen. Se on sama joka saavutti minut heinäkuun alussa. Moni asia tuntui niin äärimmäisen toisarvoiselta, turhalta. Nyt, vähitellen alan nähdä eri tavalla, kauneus on jo toisinaan lohduttavaa.
VastaaPoistaSitähän se. Mutta toivotaan, että täälläkin alkaisi helpottaa jossain vaiheessa.
Poista