Eilen poimin punaherukoita, mies kirsikoita ja tänään keittelin niistä MehuMaijalla mehua. Punaherukat olivat melkoisen kuivakoita, mutta kirsikoista irtosi nestettä ihan kiitettävästi. Yleensä olen mehustanut mehut ilman sokeria, koska eipä se ole välttämätöntä, koska pakastan mehut. Tällä kertaa laitoin sokerin jo höyrytysvaiheessa ja ajattelin kokeilla, josko neidot nirppanokatkin suostuisivat nauttimaan kotimehusta. Itse en sokeria kaipaisi, mutta kaipa nuo mehut ovat lapsen suussa hiukan happamia.
Kirsikkapuussa on edelleen kirsikoita. Alkavat taas ideat loppua. Olen hillonnut, laittanut tekeytymään likööriksi ja nyt mehustanut. Mitä ihmettä noista vielä keksisi? Karviaiset ja mustaherukatkin ovat juuri kypsymässä ja yksi punaherukkapensas odottaa vielä tyhjentäjäänsä. Pakastin, onneton, on sekin niin täynnä aiempia keitoksiani, että taidan joutua tutustumaan purkkien steriloimiseen. Onneksi kellarissa on pakastimen vierellä myös jää-viileäkaappi. Ja tänä talvena noita säilykkeitä olisi syytä alkaa kadota vähän tiheämpään tahtiin kuin aiemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti