Tässä osa viime aikojen sukankudontavimman saaliista. Isompi tyttö halusi ehdottomasti sukat Novitan seepra(?)raitalangasta ja kun lankaa jäi yli, pikkusiskolle piti tehdä samanlaiset. Lopuissa sukissa olenkin hyödyntänyt lankavarastoni kaikenmoisia Novita-/Rondo -osastoja ja kokeillut pikkuisen uutta ja kirjoneuletta. Nuo sukat kudoin ihan vierassukiksi. Vanhassa talossa on vähän vetoiset lattiat ja vierassukille on aina välillä ollut tarvetta. Broken seediä tulen varmaan käyttämään uudelleenkin ja tuo vihreiden sukkien vinoraitapintakin oli lopulta aika hauska. (Niissä vain loppui lanka tylsästi kesken, mutta päättelin, että ei se tiikeriraita toisen sukan varpaissa ole vaarallinen asia.) Tänään sain kirjoneuleetkin pääteltyä. Jostain syystä se on se osuus, minkä takia työt tuppaavat jäämään roikkumaan.
Päättelyahdistuksesta huolimatta tuollaisten ihan tunteella vetäistyjen kirjoneulesukkien tekeminen oli niin hauskaa, että saatanpa kutaista johonkin väliin toisekin. Ainakin neiti nuorempi oli sitä mieltä, että hänellä olisi ehdottomasti tarvetta kirjoneuleisille polvisukille.
Hurja sukkapino! En vaan tajua, mikä ihmeen sukankudontavimma... ei vaan mulle iske koskaan. Olis kyllä tervetullut aina silloin tällöin.
VastaaPoistaPS. Kiitos kirjeestä!
Mä oon niin adhd välillä, että perussukat ovat just sopivan nopsaan valmistuva projekti... Eikä se vaadi edes aivoja. ;) Ja ole hyvä. :)
PoistaTäällä on näköjään samallain kutomiskone, ku mulla on kotona.
VastaaPoistaEi sen niin välii oo et sukkien tarttis olla just saman näkösii. Pää-asia on se, et ne on lämpöset. Mun Vaimo tekee tuplaseiskaveikalla mulle sukat ja ne ne lämmittää. :)
Vähän on viitteitä pakkomielteisyyteen. ;) Mutta pysyvätpä perheen varpaat lämpöisinä.. Tuplaseiskaveikkasukissa kyllä pysyvät varmasti.
Poista