Tänään olen kävellyt, katsellut virtaavaa vettä, leikannut omenapuita ja raahannut risuja kasoihin. Kaivanut kilokaupalla mutaa kenkienpohjista ja haaveillut siitä, miten muutaman vuoden päästä nuo rytöläjät, joissa kasvaa ajoittain omenoita, näyttävät myös talvella omenapuilta. Myöhemmin olen repinyt oksanpätkiä hapsottavista hiuksistani ja todennut, että alavartalon treeni taisi tuon leikkuuoperaation myötä tulla hoidettua sekin.
Tänään opin myös, että jos viemärinavausaineen rakeita jää vahigossa pikkuisenkin lattialle, jälki on aika karua. Voin valistaa, että linoleumiin ihan oikeasti palaa ruskeat läikät, kun rakeet reagoivat ilmankosteuden kanssa. Ensi kerralla, kun pullo putoaa päähäni ja rovauttaa rakeensa pitkin lattioita, muistan siirtää myös saarekkeen ja pesen lattian. Onneksi palaneet alueet jäävät sen samaisen saarekkeen alle ja toivon mukaan linoleum jossain vaiheessa saa häädön, silti harmittaa. Niin ja ihan vastaisen varalle taidan painaa mieleeni, että kaapin päällä säilytyksessä olevien tavaroiden sijaintia kannattaa tarkkailla, kun talossa asustaa alati hyppivä nelivuotias.
Voin siis sanoa, että ei mennyt hukkaan tämäkään päivä.
