Soile oli innostunut pöllöilemään ja pakko oli vähän päästä itsekin kokeilemaan. Tein minä niitä samojakin pöllöjä, mutta tämä sydämellinen otus tuli vähän sovellettua. Nyt pöllöt on jo silitetty, tässä ihan silittämätön versio, jos joku haluaa lainata mallin. :)

Lopun aikaa olen lorutellut itsestäni 24 -osaisenn jouluun ja talveen liittyvän riimikokoelman joulukalenteria varten. Vielä kun saisin sen kalenteripussukan kasaan... Ja ei, meillä ei nukuta edelleenkään, hiukan on tahmeaa elo ja olo.

Lahonnut pää

Meillä on ollut jo jonnin aikaa käynnissä empiirinen koe valvomisen vaikutuksista etenkin naisihmisen aivojen toimivuuten. Jep, vaikutusta on. Ei toimi, ei mihinkään suuntaan... Hampaat pikkuneiti ilmeisesti sai tältä erää pukattua, mutta mokoma harjoitus sekoitti sitten nukahtamisen ja hyvin alkaneen yönukkumisen. Seurauksena on, että täällä vaeltaa vaalea olmi, joka hukkaa kaiken ja jolla ei tahdo pysyä kädessä mikään ja joka pillahtelee itkuu pienimmistäkin. Hilpeää... 

Tänä aamuna sanoin eskarineidolle, että väsyttää, kun oli turhan aikainen herätys ja paluukommenttina tuli, että onneksi en sentään ole vihainen. Ups... Aika surkeaa, pitäisi varmaan vain yrittää taas venytellä pinnaansa, oli se miten kireällä tahansa. Aika aikaansa kutakin, on matra, jota olen yrittänyt hokea. Ei se kamalasti lohduta, kun päässä humisee ja silmät yrittävät väkisin painua kiinni ja yksi pikkuriiviö (eilen muuten 10 kk) sen kun mekastaa... Eilen hukkasimme kameran muistikortin ja se löytyi pitkällisen etsimisen jälkeen - Tattadaa... Kamerasta. Siis siitä kamerasta, jonka sekä mies, että minä olimme oikeasti tarkastaneet moneen kertaan. Juu, uni tekisi hyvää itse kullekin. Olen minä sentään saanut vähän kutoa välillä. Niistä ehkä myöhemmin. Jos herään.

Koko viikko surkeilla unilla, isommalla ensin flunssa, sitten poskiontelotulehdus, pienempi päätti urakoida hampaita ja huipentaa homman myös flunssaan. Itsellä on se samainen räkis ja pää kuin pumpulia vähän turhan pitkäksi venyneistä hereilläoloajoista. Mutta kaipa tämä tästä. Isompi jaksoi jo eskarin avoimien ovien päivään ja pieni nukkui yön puoliksi vieressä, pienet kynnet kainaloani nipistellen. Tänä aamuna se samainen eskarityttö tuli verhojen avaamisen jälkeen silmät loistaen kertomaan, että vihdoinkin on satanut ensilumi. Halusi myös tehdä lumipalloja ja lumiukon, mutta ei tuosta määrästä taida ihan vielä leikkeihin kamalasti irrota. Ihanaa kuitenkin, tämä pimeys ja kuraisuus alkaa pikkuisen käydä voimille ja jo pieni määrä lunta tuo ihan uskomattomasti valoa maailmaan.

Minä tilasin Ekolosta kurpitsansiementahnaa ja maapähkinävoita tukevoittamaan leivänpäällisiäni. Joulunaika on hyvää massankeruukauden aloittelua. Paino on valunut vaihteeksi turhankin matalalle, pitää ottaa järeät keinot käyttöön, että en haihdu vallan olemattomiin. Erikako se aikanaan vinkkasi, että tuo tahna on hyvää, pakko vihdoinkin kokeilla.

Enkä edes tunnusta, miten paljon parhaillaan olevat Kädentaidot-messut polttelisivat. Ehkä ensi vuonna...

Kukapa sitä kissan hännän nostaisi...

Isänpäivän kyläilyreissun satona äitini työnsi kassiin tämän ihan itse joskus alaluokilla kieli keskellä suuta väkästämäni pannunalusen. Valitettavasti tuo kuvion koukku eli se, että kyseessä ei suinkaan ole vain sarja riviin aseteltuja mosaiikkeja  vaan rytmi muttuu puolessavälissä, ei näy kuvasta. Muutenkin olen todella hämmästynyt noista väreistä. Sävyt jokainen kuulemma sai valita ihan itse. Onpas minulla ollut värisilmää jo alaluokilla... Saako itseään kehua? No, kehun kuitenkin. Aika kiva huomata, että kai minä olen ollut ihan oikeasti aika lahjakas kuvallisesti (ja toivon mukaan olen edelleenkin). 

Toivepostaus

Valitettavasti en ehtinyt napata kuvaa koneesta in action (ja pääasiallinen työkin tehtiin pimeään aikaan), mutta toivottavasti näistäkin on jotain iloa. Kohde tietää...

Ai niin, sen verran voin ihmetellä, että vauvojenkin ihmismuisti on aika ällistyttävä. Kaivurimies ei käynyt meillä moneen kuukauteen, mutta tuo pikkuneiti muisti hänet selvästi ja oli huomattavan tyytyväinen jälleennäkemiseen. Aika hyvin 10-kuiselta...

Tänään oli tarjolla sokerihuurrettuja lehtiä ja ihmeellinen valoilmiö. Piti olla myös pihan monttu täynnä, mutta eipä järin lupaavalta näytä..Jännityksellä odotan milloin on päivällä.... Olisi kiva jo päästä noista kesän remonteista oikeasti eroon.

Ruusunnuppu(ja)kauluri

Tässä viimeisin kauluri. Siitä tuli hiukan jämälankaprojekti. Käytin aiemmin kudotusta mariomyssystä ylijääneet Elannin alpakat tuohon ja löysin reunoihin pienen nöttösen Noron Kureyonia (plus vielä pienemmän pätkän jotain hyvin pehmoista villalankaa, kun Kyreyon loppui kesken). Tuli hyvä kauluri, istuva ja pehmoinen. Malli oli yksinkertainen. Aloitin kaulusosasta (68 silmukkaa ja 4 puikot), lisäsin kaulusosan jälkeen jokaiseen oikeaan raitaan kaksi silmukkaa ja parin kerroksen jälkeen samalla lailla nurjiin raitoihin. Sen jälkeen tein palmikonkierron, jatkoin hetken 4 o 4n ja tein oikeiden silmukoiden keskelle langankierrot. Sitten vielä pari kerrosta 5 o 4 n ja päättely hyvin löysästi. Käyttäjä on melkoisen hentoinen n 130 cm pitkä neito. Pahoittelen summittaista ohjetta, mutta malli kehittyi työn edetessä. ;) Jos joku innostuu tekemään ja haluaa tarkemmat ohjeet niin voin minä ihan kunnolla laskea kerrosmäärätkin.

Niin ja alakuvassa lisää mustaa ja valkoista. Edellinen flunssa ei ehtinyt parantua, kun seuraava jo iski. Hiukan on neidosta veto poissa eskaripäivän jälkeen...