Pöllöparvi

Pöllöinvaasio iski ikkunaan. Noita oli oikeinkin hauska tehdä. Ohje täällä. Näihin tuli ihan oikeasti jopa käytettyä jämälankoja ja kotona jo valmiiksi olleita keriä. Jouduin minä silti tänä aamuna kävelemään kaupoille hakemaan muutamna kerän lisää virkkuumateriaaleja toista projektia varten. Niin ja sitten koen suurta tarvetta tilata kauniin värisiä puuvillalankoja muihin projekteihin. Voi elämä...

Pitkänperjantain aamun valo oli harvinaisen hehkuva. 

Päivän vietimme sukulaisteni parissa syöden hyvin ja nauraen ihan mahdottomasti. En tiedä, onko moinen ihan sopivaa pitkänäperjaintaina, mutta nauru tahtoo irrota suvun seurassa vähän jokaisena päivänä. Äiti oli kaivanut esiin vanhoja aarteita ja siskon onneittelurunot ja minun vanha ainevihkoni aiheuttivat lähes hysteeristä kikatusta. Tuli harrastettua kunnon nauruterapiaa, vesi silmistä valuen.

Jotenkin oli aika hämmentävää lukea noita vanhoja kouluaineitaan. Tai siis hämmentävintä oli havaita,että en minä aivan vailla kirjallisia lahjoja ole syntynyt. Osa aineista oli toki ihan selkeästi ikätasoa, mutta sitten joukossa oli pari kirjoitelmaa, joita lukiessa oli ihan pakko kurkistaa vihon kannesta luokka-aste, jolla ne oli tuotettu. Hiukan harmittaa, että viime aikoina kirjoittamispuoli on jäänyt vähintäänkin vähälle huomiolle ja tiedän, että kaikki taidot ruostuvat käytön puutteessa. Joten ehkä minunkin olisi syytä välillä ruoskia itseäni kirjoittamaan muutakin kuin lyhyitä muistiinpanoja blogiini. Laitanpa asian harkintaan...

Pääsiäiskukka

Mies toi kauppareissulta valtavan kauniin pääsiäiskukan normaalien tulppaanien ja narsissien sijaan. Keltainen kalla on magnolian oksan seurana aika ihana. Toivottavasti kukatkin aukeavat. 

Minulle on iskenyt pakkomielteinen tarve virkata. Ja ei, se pirskaleen peite ei suostu valmistumaan, kaikkea muuta toki väännän innoissani. Pikkuvirkkauksissa on hauskinta värien kanssa touhuaminen ja se, että työt tulevat valmiiksi ihan käden käänteessä. Ilahduttavaa. Joten istun sohvan nurkassa ja tuherran tyytyväisenä. Tai siis kohta istun sängyllä ja jatkan seuraavan projektin parissa...

Talvi käy koko ajan hämmentävämmäksi. Onhan tämänkaltaisi talvia  toki nähty, lapsuudessa parhaat hiihtokelit olivat aina maaliskuun lopussa. Vaan kun asia ei niin ole ollut vuosiin, tuntuu oudolta kahlata pakkassäässä syvässä hangessa (Lacrossen supersuperlämpimissä kengissäni), kun jotenkin aivot käyvät jo kevätaikaa ja etsivät lumetonta maata. Mutta tulee se kevät vähitellen, silta oli jo kokonaan ilman lunta ja jäätä ja ensimmäiset vesilinnut kelluskelivat tänään kosken alajuoksulla. Taisivat olla telkkiä.

Aamulenkin jälkeen piti kokoata nopeasti syötävää. Tällä kertaa tein itselleni omat herkut ja lapsi sai omansa: munakokkelia, lihapulla ja nuudeleita. Pieni pätkä kurkkua salaattina. Ei se kyllä suurta suosiota saavuttanut. Neidin pääasialliset repliikit ruokapöydässä liittyvät yleensä siihen, että ruoka on pahaa tai että hän ei syö. Hyvin ytimekkäästi esitettynä, luonnollisesti. No, minä tein itselleni nuudeleihin avokadosta, valkosipulista, persiljasta, oliiviöljystä ja kirsikkatomaateista kastikkeen ja herkuttelin kunnolla. Ei ollut pahaa ollenkaan, mutta äärihelppoa ja nopeaa ruokaa kyllä. Söin reippaasti, kasvan isoksi tytöksi.

Siis minähän en ole... En yhtään. Sellainen jouluihminen enkä pääsiäisihminen enkä siis laita mitään joulu- enkä pääsiäiskoristetita posket punaisina minnekään vuosi vuoden jälkeen... Kuten kuvasta näkyy. Lisääntyvtä vain pahukset. No joo, edelleen niitä on vain yhden lipaston päällä (ja ihan pikkuisen ikkunalla), mutta kohta aika paljon. Heh... Ehkä tämä tästä, seuraavaksi sitten ilmapalloja puhaltelemaan ja serpentiinejä levitämään.

Illalliseksi tuli yhtäkkiä mieliteko kokeilla, onnistuisiko tuollainen piiras kesäkurpitsasta. Siis niin, että kesäkurpitsa ja tomaatit paahtuvat eikä piiraassa ole mitään nestettä. Onnistui ja oli hyvää. Teen toistekin. Varoitan sen verran, etä tämä on melkoisen valkosipulista herkkua, tosin valkosipulin voi toki tipauttaa pois, jos ei siitä pidä.

Kesäkurpitsapiiras

Pohja:

3 dl vehnäjauhoja

150 g margariinia

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

0,5 dl vettä

2 tl dijonin sinappia

Nypi kuivat aineet margariinin kanssa ryynimäiseksi seokseksi ja kaada joukon vettä sen verran, että taikinasta muodostuu pallo. Taputtele taikina vuokaan jauhoja apuna käyttäen. Levitä pohjalle ohut kerros dijonin sinappia.

Täyte:

1 keskikokoinen kesäkurpitsa 

8 miniluumutomattia

oliiviöljyä

valkosipulin kynsi murskattuna

suolaa, mustapippuria

1tl kuivattua basilikaa

1 rkl persiljaa

Siivuta kesäkurpitsa pituussuuntaan perunankuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi kulhoon. Kaada päälle öljy ja mausteet ja sekoita. Levitä kesäkurpitsat pohjalle. Puolita tomaatit ja asettele kesäkurpitsojen päälle. Paista 200 asteessa n 30 min.

Iltavilli

Pääsiäisasetelmani nähtävästi laajenee. Mies toi kaupasta narsisseja. Lopultakin. Löysin kellarista tuollaisen ristikkoruukun suojaruukuksi. Aiemmin en osannut pitää nitä missään arvossa, nyt niihin(kin) on tarttunut iso annos nostalgian keijupölyä. Mummuloissahan noita oli. Ja jotenkin tuo näyttää ihan sievältä narsissien seurassa.