Talvi käy koko ajan hämmentävämmäksi. Onhan tämänkaltaisi talvia toki nähty, lapsuudessa parhaat hiihtokelit olivat aina maaliskuun lopussa. Vaan kun asia ei niin ole ollut vuosiin, tuntuu oudolta kahlata pakkassäässä syvässä hangessa (Lacrossen supersuperlämpimissä kengissäni), kun jotenkin aivot käyvät jo kevätaikaa ja etsivät lumetonta maata. Mutta tulee se kevät vähitellen, silta oli jo kokonaan ilman lunta ja jäätä ja ensimmäiset vesilinnut kelluskelivat tänään kosken alajuoksulla. Taisivat olla telkkiä.
Aamulenkin jälkeen piti kokoata nopeasti syötävää. Tällä kertaa tein itselleni omat herkut ja lapsi sai omansa: munakokkelia, lihapulla ja nuudeleita. Pieni pätkä kurkkua salaattina. Ei se kyllä suurta suosiota saavuttanut. Neidin pääasialliset repliikit ruokapöydässä liittyvät yleensä siihen, että ruoka on pahaa tai että hän ei syö. Hyvin ytimekkäästi esitettynä, luonnollisesti. No, minä tein itselleni nuudeleihin avokadosta, valkosipulista, persiljasta, oliiviöljystä ja kirsikkatomaateista kastikkeen ja herkuttelin kunnolla. Ei ollut pahaa ollenkaan, mutta äärihelppoa ja nopeaa ruokaa kyllä. Söin reippaasti, kasvan isoksi tytöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti