Munimista

Viime yönä maailmankaikkeus arpoi iloksemme tämän(kin) viikon sairaudeksi  vatsataudin. Tällä kertaa isomman tytön iloksi. Oikeasti maailmankaikkeus saisi vähitellen ottaa viruksensa ja viedä ne helkutin kuuseen tämän talouden lähettyviltä. Alkaa pikkuhiljaa kyrsiä jatkuva sairastelu ja lääkekuurien syöttäminen. Vaan minkäs teet, kotikoulua en ole (vielä) harkinnut aloittavani. No, jännitämme kuka oksentaa ensi viikolla, viime viikollahan kunnian sai Silakka.

Sain minä yleisestä ketutuksesta huolimatta kuitenkin pyöriteltyä muniin villoja ympärille. Alkujaan sunnittelin neulaavani ne paikalleen, mutta yhtä munaa aikani tökittyäni ja todettuani, että efortti ei kovin kummoinen ollut, kaivoin kiltisti mäntysuovat esiin ja huopuminen kävi kieltämättä aika tavalla ketterämmin. Seuraavaksi pitää vielä vähän paikkailla neulan kanssa ja sitten pääsenkin koristelemaan. Oikeastaan tahtoisin lisää noita pieniä styroksipalleroita, huovuttaminen on hyvin terapeuttista touhua. Nyt hiukan harmittaa se tosiasia, että olen joskus heittänyt menemään kaikki taloudessa lojuneet miljoonat pääsiäismunansisukset. Darned!

Muutenkin iski mieleen sellainen outo ajatus, että voisin vaikka aikani kuluksi (hah!) huovutella enemmänkin. Pitää harkita. Joskus 15 vuotta sitten olin aikuisten Näpsässä ja huovutin itselleni hatun. Se oli hauskaa. Nyt voisin tyytyä vaikka ihan pannunaluseen verryttelymielessä. Mistähän löytäisin tähän hätään karstat?