Sitä kevättä odotellessa voi ihastella joka yö enemmän umpeen jäätyvää koskea, timantteja hangella ja niitä jyrsijöitä, joista kovin moni tuntuu saavan siivet. Tuossakin on kaksi otusta peräkkäin päässyt lentomatkalle... Hangen jälkien katseleminen on suurinta hupiani ulkoillessa. Ihan käytännön sanelemaa sellaista. Silakka potee normaalia kaksivuotiaan asennetta eikä suostu vältämättä etenemään, joten minulla on ajoittain ruhtinaallisesti aikaa tutkia luontoa ja sen ilmiöitä...
Tässä seuraa aasinsiltojen aasinsilta. Olkaapa hyvät. Mies toi toki minulle kukkia kaupasta, mutta hankalana ihmisenä en tietenkään niihin voinut tyytyä vaan piti kasvattaa oma (vyö)ruusu poskipäähän.(Saa vapaasti olla nauramatta.) Jotta nyt sitten mietin, että lääkäriin vai ei lääkäriin, riippuu siitä kuinka kipeäksi kukkakoristeeni tällä kertaa heittäytyy. Voinkin huomenna miettiä sitä ja tökkiä sormeeni neulahuvutusneuloilla. Havaitsin, että neulahuovutus (tasaiselle) alustalle on hauskempaa kuin muistinkaan. Jotta sitä sit... Se neula on kyllä turkasen terävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti