Sukupuolineutraalia

Välillä pikkuisen huvittaa tämä nykyinen elomme barbie-huumassa. Minä olen pyrkinyt ylläpitämään jonkinmoista sukupuolineutraaliutta lelu- ja aktiviteettipuolella. Meillä on hyvin monenlaisia leluja, legoja, palikoita, pikkuatoja, eläimiä, roolileikkitarvikkeita, nukkkeja jne. Ja nyt, nyt on barbeja, Erilaisia barbeja, vaaleanpunaa ja blingblingiä. Kyllä niillä legoilla ja palapeleilläkin leikitään, mutta eivät ne ihan pärjää paapeille ihanuudessa.

Isompi tyttö on vasta nyt innostunut barbieista. Epäilen vahvasti, että asiantilaan on vaikuttanut paljon se, että lapsiparka ei päässyt ennen eskari-ikää hoitoon kuulemaan muilta, millaisila leluilla kuuluu leikkiä ja oli aivan tyytyväinen ja onnellinen niihin leikkikaluihin, joita vanhemmat suvaitsivat hankkia (siis niitä laadukkaita, kauniita puisia yms.). Asiaintila muttui aika ratkaisevasti eskarin myötä. Pienempi neito sitten luonnollisesti katsoo mallia siskolta. Tosin pienempi on myös hyvin ihastunut kaikenmoisiin pyörillä kulkeviin aparaatteihin. Ja paapeihin. Ja tosiaan kaikenmoisiin muovisiin isopäisiin otuksiin, joita kummasti on siinnyt kotiamme kaunistamaan.

Minä en oikeasti ymmärrä miten jotkut onnistuvat pitämään lapsensa ensimmäistä lukuunottamatta erossa kaikenmoisista muovihirvityksistä yhtään pidempään. No, barbiet yritän perustella itselleni sillä, että niiden parissa kuitenkin voi kehittää myös sorminäppäryyttään (tai ainakin äidin sorminäppäryyttä) nypertämällä niille vaatetusta. Se puoli kyllä toisaalta voisi olla ihan hauskaakin yhteistouhuamista.

Ilmaisun tapoja

Joskus on hauska ottaa vähän selitystä vaativia kuvia, kun sopiva kohde osuu kohdalle. Joskus joku piirtää ensimmäisen kerran kissan, joka näyttää kovasti kissalta.

Kävimme tänään katselemassa maisemaa normaalista poikeavasta suunnasta ts.  järveltä. Ihastuttavaa talkoohenkeä osittava herrasmies oli käynyt auraamassa luistinradan jäälle ja sitä piti käydä katsomassa ja samalla tutustuttamassa Silakka luistelemisen hupiin. Yllättävän hyvin neidille avautui, mistä on kyse. Joskin uudet, hienot kengät olivat turhan liukkaat.

Säätyypin muutoskin ilahdutti. Aika hauskaa, miten -7 astetta tuntui vallan leppoisan lämpimältä viime viikkojen pakkasten jälkeen. Jalat suorastaan uivat moonbootsessani. (Minähän en siis luistellut, raahasin ipanaa luistimilla ja ilman ja yritin välillä saada napatuksi jokusen kuvan.)

Kotiin paluun jälkeen isompi tyttö lähti synttäreille ja kun pienempi oli nukahtanut päiväunille, piti Soilen esimerkin innoittamana kokeilla vaahtokarkkitäytteisiä whoopieita. Pakko sanoa, että hyviä nuo kyllä ovat. katoavat suusta ihan pureskelematta. Saatan tehdä toistekin. Ohjeen nappasin täältä

Kahveella

Minna Pinkki pelakuu -blogista pyysi käymään kahveella. 

"Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa. Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi. Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä ystävän kanssa keskustellessa. Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiini? Voit myös vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin."

1. Millainen sinun sisustustyylisi on?
Sisustustyylini on vaihdellut aika reippaastikin asuinpaikan mukaan. Olen kulkenut kirkkaista perusväreistä valkoiseen ja takaisin. Nykyisin olen kai vähän ituhippisisustaja. Suurin osa huonekaluista on kierrätystavaraa, johon yhdistelen design-valaisimia ja vähän folklorea (ja maatuskoja). Aika iloinen sekamelska värejä ja ja struktuureja siis. Tyyliä yhdistävä sana lienee kuitenkin kodikkuus.

2. Mikä on lempihuoneesi tai -huonekalusi?
Lempihuoneeni on varmaan yläkerran aula. Vielä kun saisin sen haaveilemaani järjestykseen... Lempihuonekaluni on olohuoneen harmaa nojatuoli. Se vain on niin kaunis.

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Lasten ulkoiluvaatteisiin ja kenkiin. Pyrin hankkimaan niitä alennusmyynneistä, mutta etenkin lapsille asianmukainen ja lämmin vaatetus on asia, josta en tingi. Samoin kenkien pitä olla tukevat ja sopivat.

4. Mihin asioihin elämässä satsaat?

Perheeseen kai eniten. Yhdessäoloon. Toivottavasti vähitellen myös enemmän omaan hyvinvointiini.

5.  Mistä onnesta unelmoit?
Aika paljon onnea olen jo saanut. Ammatti (tieskuinkamones) ja jonkinmoinen ura työelämässä olisi mukava asia. Oieastaan haveilen siitä, että voisin elättää itseäni edes pikkuisen käsieni tuotoksilla.

6. Missä olet tunnollinen?
Kaikessa tekemisessä. Jos jotain vaivautuu tekemään, sen voi ihan samalla vaivalla tehdä kunnolla.

7. Mikä on miehen paras ominaisuus? Mikä naisen?
Yleensä ihmisen paras ominaisuus on rehellisyys ja luotettavuus, kyky ottaa toiset ihmiset huomioon. Kaikki muu tulee noiden jälkeen.

8. Mikä on elämässä ihanaa?
Lapset, mies, ystävät, taide, kirjallisuus, musiikki, kasvit, luonto...

9.  Ja lopuksi puutarha-aiheinen kysymys. Jos puutarhakeiju vierailisi luonasi, saisit toivoa ihan mitä vain puutarhaasi, mitä se olisi?
Tahtoisin kunnon kasvimaan, mutta koska sen saaminen ei taida olla pihallemme mahdollista edes puutarhakeijun avustuksella, sanon, että kasvihuone.

Ja kutsunpa itse kahveelle Tarjan, Sadun, Annun, Minnan ja Rouva Vatun. Vastatkaa, jos huvittaa.

 

Ihan hämmentävää miten aika rientää. Se, joka oli ensiksi pikkuinen pötkylä, sitten tiukkasilmäinen vauhtiveikko ja hetken päästä jo iso ja minäitte, halusi synttärilahjaksi pinkkitukkaisen paapin ja hehkui onnea, kun se paljastui paketista aamulla. Paapi tarvitse kuulemma myös vaatetta. Mahtaisikohan ompelu-umpeeni auttaa nukenvaatteiden tekeminen?

Ehdin jo isomman tytön suhteen riemuita, että pääsin barbien vaatteiden tekemisestä kuin koira veräjästä, koska neiti ei ole koskaan välittänyt barbieista erityisemmin. Kaikkea sitä kuvittelee. Nyt meillä asuu varsinainen nättinukke-entusiasisti, jonka nukkekokoelmaa ilmeisesti joutuu vielä jonnin verran puvustamaan. Epäilen, että isommankaan barbie ei suostu jäämään osattomaksi...

Mikähän siinä onkin, että vaikka miten yrittäisi tuputtaa kaikkia kauniita, ihania ja suloisia puu- ja metallileluja, voiton lopulta vie kuitenkin joku Mattelin muovihirmustus? Senkin tosiasian kanssa on kai vain pakko elää. Vielä muutaman vuoden ajan.

Tänä viikonloppuna on puhkuttu kakuista kynttilöitä parissakin paikkaa. Huomenna on sitten se varsinainen päivä. Pikkuisen pitäisi riittää hauskuutta huomisellekin. Mitenköhän loppuviikko sujuu, kun nyt on ollut lystiä ja kivoja ihmisiä yllin kyllin seurana?

Tällä kertaa syntymäpäiväkakussa meni kaikki pieleen (no maku oli kuulemma ok). Munat eivät vatkautuneet, jauhot olivat ilmeisesti keskivertoa kuivempia ja tuloksena oli surkeasti noussut kakuntekele, joka oli vielä sisältä täynnä reikiä kuin emmentaljuusto. Kuorrutuskin katsoi parhaaksi karata mokoman kauhistuksen päältä. No,aina ei voi onnistua, eikä edes joka kerta... Onneksi tänään sujui gluteeniton leivonta huomattavasti paremmin.

Sokerihuurrettu maailma

Ihanaa. Niin kaunista, että oli vaikea päättää mistä päin kuvaisi seuraavaksi. Aurinko paisoi täydeltä terältä, huurre oli sokeroinut puut kimlteleviksi. Ulkona oli kylmä, mutta viime talvena hankkimani Lacrossen superlämpimät kengät pitivät jalat melkein hikisinä ja samalla minut kokonaan lämpimänä. Sitä hankintaa en kadu. Silakan posket olivat helakat kuin omenat. Tältä talven pitääkin näyttää!