Ruokaremonttia

Jotenkin taas kevään tullen alkaa kiinnostaa enemmänkin, mitä suuhunsa laittaa. Minä en hae mitään bikinikuntoa, koska en esiinny bikineissä julkisella paikalla enkä ui, mutta jotenkin kevään tullen huomaan usein alkavani katsella tarkemmin, mitä lautaselta löytyy. Etenkin lounaat niinä päivinä, kun olen Silakan kanssa kaksin, tuppaavat olemaan minulle vähän sitä, mitä helposti saa raavittua kasaan, siis tyyliä makaronia ja juustoraastetta... Ei järin laaja-alaisesti ravitsevaa mallia siis.

Nyt olen vähitellen alkanut katsella vähän tarkemmalla silmällä jääkaapiin ja ostaa kaupasta esim. avokadoa ym. helposti evääksi muotoutuvia kasviksia. Tänäänkin havaitsin keränneeni jääkaapin jämistä itselleni ihan kelvollisen salaatin. Siihen tuli vihersalaatin jämiä, ylijääneet parsat, täysjyvämakaronia, fetapaketin jämät, basilikaa, kananmuna, pähkinöitä ja turaus salaatinkastiketta. Ja oli hyvää, oikeasti hyvää. 

Ja ei, en todellakaan ole mikään terveysintoilija. Voisin kyllä olla. Herkkuja uppoaa ihan kohtuudella. Olen pahimmanlaatuinen keksihamsteri ja rakastan suklaata ja leivonnaisia. Yritän kuitenkin noudattaa jonkinmoista kohtuutta (talvisaikaan tosin etenkään suklaan suhteen tuloksilla ei voi kehua) ja kerätä edes useimpina päivinä eteeni pari ihan täysipainoiseksi laskettavaa ateriaa. Sitten jonain päivinä syön ihan surutta pizzaa ja toisena (kasvis)hampurilaisen ja seuraavana maistuukin taas vain salaatti. Ja kohta tulee kesä, mintut nousevat ja pääsen nauttimaan minttu-meloni -salaatista, joka on grillatoun halloumin seurana ihan herkkujen herkkua.

Mitä te muut syötte keväisin ja vaikuttaako vuodenaika paljon siihen, mitä haluatte syödä?

Suunnittelua

Sarjassamme miten siirrämme ajatuksen visualistin pääkopasta insinöörin pääkoppaan niin, että väärinymmärryksen vaara jää vähäiseksi. Juu, palikoilla ja piirtämällä. Palikat olivat insinöörin idea, piirros sitten vähän kokonaisvaltaisempaa käsitystä varten. Kaipa tuo ymmärsi. Ja tokihan tuo itsellekin auttaa kummasti hahmottamaan asioita, kun hiukan tekee niitä näkyvämpään muotoon.

Välillä on kieltämättä vähän vaikea muistaa, että muut eivät pysty laittamaan silmiään kiinni ja näkemään miltä suunnitelma tulee valmiina näyttämään ja ihan vain tietämään miten mittasuhteet hahmottuvat. No, sitten käytetään mittanauhoja ja keppejä ja kaikkea muuta vakuudeksi, ne jotkut kun eivät ihan aina suostu myöskään uskomaan, että jotkut ihan oikeasti kykenevät. Minun mielestäni olisi kyllä helpompaa, jos molemmat vain katsoisivat lopputulosta päänsä sisällä, muta harmittavasti se ei kaikilta suju. Joten piirretään... Nuo laatoitukset ja muut ovat sitten ihan vain kuvattu noin. Haaveena olisi kyllä etenkin tuohon kasvihuoneen eteen keksiä jotain hiukan hauskempa harmaan peruslaatan sijaan. Mutta katsotaan. Kieltämättä olisi kiva, jos tuo olisi jo totta... Mutta oikeasti totuus on tässä...

Ensimmäinen oja kaivettu valmiiksi ja yrtit siirretty turvaan varamaahan... Jotta siinä se. Mutta vähitellen... Sillä aikaa ajattelin pikkuhiljaa alkaa perkailla kukkamaata, jaella kuunliljoja ja puhdistella rikkaruohoja vähemmälle. Senkään aika ei tosin taida olla ihan vielä. Ehkä viikon kuluttua, kun kasvit alkavat nousta paremmin ja näke mitä on missäkin... Jospa sitä odotellessani sitten vaikka esikasvattaisin. Mies lupasi hoitaa kasvatuslaatikot ensiksi paikoilleen, että saame tänäkin kesänä kesäkurpitsaa. Hitsit, kun ei millään malttaisi odottaa... Puutarhahulluus iskee lapiolla päähän.

On se kevät ja kukkasia ja puissa isot hiirenkorvat ja kaikenlaista kasvustoa. Taivas syvän sininen. Ja meillä jatkuu sama kuin koko kevään eli sairastuvan pyöritys. Voisin jo lopettaa...

Puutarhailua

Tässä olisi lähtökohta uudistukselle. Keväisin, syksyihin ja aina vesisateella tuossa kasvatuslaatikoiden kohdalla on vähän vähemmän romantillinen vesiaihe. Tavoitteena olisi saada lätäkön muodostuminen loppumaan ja tilalle kasvihuone ja kaunis ja viihtyisiä kasvimaa/kukkamaa/oleskeluosio. Eiköhän tuo ole mahdollista. Toivottavasti.

No, ihan ensimmäisinä puutarhailuina tänä vuona aloitin rikkaruohojen tuhoamisen (juu, tiedän taas kerran häviäväni tämän taistelun). Kaivoimme myös ylös maasta ihan väärässä paikkaa olevat kultapallot. Työnsin ne kasvamaan yhteen sivummalla olevaan kasvatuslaatikkoon.Osa lähtee tuttavalle, osan laitan varmaankin ihan omaan maahansa rehottamaan. Tänään luin tosin, että kultapallon yletöntä kasvua voi hillitä leikkaamalla ne mataliksi kasvun alkupäässä. Pitänee kokeilla. Sitten kun keksin, minne moiset laitan... 

Kultapallojen seurana maata reunustaa myös kymmenkunta kuunliljaa, jotka kaipaisivat kovasti jakamista. Se olisi seuraava pikkuprojekti. Kukkamaa kaipaa myös lisää multaa ja ajattelin kokeilla toistakin epätoivoista projektia rikkaruohojen tuhoamisen lisäksi. Haluaisin hävittää tarha-alpit tästä maasta. Aika toivotonta, mutta yritänpä kuitenkin. 

Kultapallojen noston sivutuotteena maasta nousivat myös jo hetken melkoisissa tukehduksissa kasvaneet tarhakurjenmiekat. Nekin menivät hiukan väliaikaiseen tilaan, mutta toivottaasti viihtyvät siinä ja saan ne paremmalle sijalle. Irikset ovat minulle kukkamaailman kaunottaria.

Mutta alkoi se salaojituskin. Tai eihän tuo kovin salaista ole. Ensimmäinen ojanpätkä on kaiveltu  Tavoitteena on saada tänä kesänä kuivaussysteemit kuntoon ja toivon mukaan myös kasvihuoneelle perusta kuntoon. Niin ja kasvatuslaatikot paikoilleen tuottamaan salaattia yms. Jos oikein onnelisesti käy, se kasvihuonekin saattaa nousta, mutta ehtiipä tuon myöhemminkin. Oikeastaan pitäisi kaivella paperia ja kynä esille ja luonnostella vaihtoehtoja siitä, mitä mihinkin kohtaan tulisi ja miten päin. Siinäpä sitä onkin hetkeksi puuhaa.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta ulkona tuuli hyytävästi suoraan järveltä. Tuulitakin alla oli fleeceä, mutta välillä tuntui kuin olisin ollut pelkässä sisäpaidassa liikenteessä. Hämmentävä sää. Joku oli saanut ison hauen, mutta päättänyt jättää haukipullat tekemättä. Todennäköisesti linnut ja kissat tekevät haukiparasta selvää muutamassa päivässä.

Lämpöiset päivät ja valo ovat saaneet puutarhan suorastaan poksahtamaan eloon. Yhtäkkiä ruskea maa muuttui vihreäksi ja sipulikukkien alkuja ja vähän enemmänkin kuin alkuja riittää. Valitettavasti myös rikkakasvit ovat hyvässä kasvussa... Aloittelin jo turhaksi tuomittua taistelua mokomia vastaan. No,vähitellen...

Mies mittaili jo takapihalla joskus tulevan kasvihuoneen perustuksia ja mietimme, millainen alue pitäisi salaojittaa, että pääsisi eroon siitä jatkuvasti tosituvasta surullisesta lätäköstä kasvimaalla. Pitää miettiä. Lapiohommia ainakin on luvassa, sepelikin on jo tilattu. Niin ja sen kasvihuoneen rakennetta suunniteltu jo aika pitkälle.

Ja arvontalaulu raikasti. Onnea vain Pinkin pelakuun capseilla kirjoitettu MINNA!

Nuorta onnetarta ei ainakaan voi syyttää nepotismista, jos jotakuta epäilyttää. Heti katsottuaan lapusta voittajan nimen, neiti totesi, että uusiksi meni, koska lapussa ei ollut yhtään hänen kirjaintaan. Juuri ja juuri ehdin hätiin. Laitanpa siis voiton kuoreen ja Itellan hoiviin lähipäivinä. Onnea vielä ja kiitokset kaikille osallistuneille.

Pyhinä tuli suoritettua mummulaturneeta. Tämän päivän kohteesta löytyi vaikka mitä kukkia kukkapenkistä, mutta erityisesti valkovuokkoja metsästä. Samoin kevään ensimmäinen leppäkerttu. Sitruunaperhonenkin lenteli, mutta se ei ilmeiseststi ollut parhaimmalla poseeraustuulella.

Vielä voi hetken osallistua arvontaankin. Aikaa on tämän vuorokauden loppuun. 

Huomenna on taas melkoisen ankean aikainen paluu arkeen. Mutta olipa sentään aivan ihanat pääsiäissäät.