Voihan väsymys... Tämä syksy on ollut kyllä varsinainen... Kiroilisin, jos kehtaisin. Kesä meni maatessa ihan suunnattoman huonovointisuuden kourissa ja kun se alkoi helpottaa, alkoi flunssakierre. Välillä on oikein viikkokin välillä ilman, että lapsella räkä lentää. Astmarasitukseen on turha haaveilla pääsevänsä, pitäisi olla kuukausi ilman pitkävaikutteista avaavaa. Hah, näkisi vaan. Taas on takana kolmas peräkkäinen yö erinomaisen huonoilla unilla ja tämä raskaanaoleva alkaa olla valmis lähinnä istumaan nurkkaan itkemään. Kaipa tämä tästä joskus, ehkä muutaman vuoden sisään...
Mutta tehtiin meillä sentään lättyjä. Minä mittasin aineet, lapsi sekoitti ja minä paistoin. Yhtään en syönyt, olen ylpeä itsehillinnästäni. Lätyt on ihania. Ehkä niitäkin sitten joskus parin vuoden päästä. Jotta valivalivali vaan. Sellaista kuuluu tällä hetkellä tänne. Ensi viikolla ei ole edes kameraa ja silloin on taatusti hirmuinen tarve kuvata koko ajan. Eilenkin olisi ollut. Ihan mieletön kuutamo ja minä tyhmä lenkitin koiraa kamera kotona. Päh. Jos tosiaan menisi sinne nurkkaan murjottamaan? Mahtaisiko auttaa?
No, olen mä sentään kutonut. Sukkia, itselleni. Tai sitten jollekin toiselle. En ole vielä päättänyt. Mutta se Jitterbug on ihan ykkössukkalanka. Jopa minä, tunnettu lörppäsukkien kutoja, sain siitä aikaiseksi napakat sukat. Jo oli aikakin, apinasukat sain just käveltyä kannasta puhki. Nyyh.
Niin ja nuo keittiön verhot ovat r u m a t. Pakko saada ommeltua ne uudet. Sain jo kankaankin hankittua. Enää puuttuu energiaa ja lattiallakonttausapua. Jotenkin ketteryys ei enää ole toinen nimeni.
Tsemppiä sinne arjen keskelle!!
VastaaPoistaJoskus kurjan päivän pelastaa kunnon lettukestit!
Päästele vaan höyryjä, kyllä se hyvää tekee välillä myöntää, että voihan ärrimurri :) Nuo sairastamisjutut on kyllä erityisen kurjia, tuossa "tilassa" ja tilanteessa pienemmätkin jutut on raskaampia, saati sitten ne isommat. Maltti ja kärsivällisyys eivät ole hyveitäni, joten ymmärrän melkosen hyvin ja tunnistan tekstissäsi tiettyjä asioita omasta elämästä..
VastaaPoistaKiitos. Ja juups, kyllä tämä tästä taas. Vähitellen. :)
VastaaPoistaTosi samanlaiset nuo verhot kyllä on! Minä olen ommellut ne Marimekosta ostamasta kankaasta. Harmittaa, että en ostanut silloin enempää kuin kolme metriä. Pihi, mikä pihi.
VastaaPoistaNuo meidän verhot ovat miehen peruja. Saattavat hyvinkin olla Marimekosta nekin. Ja siis toisessa ikkunassa ne meilläkin olivat kauniit. Jostain syystä eivät vain tuossa toimi pätkääkään.
VastaaPoistaJa aina välillä tulee kyllä harmiteltua itsekin, kun on säästänyt väärässä paikassa.