Hämmentävää. Yhtäkkiä olotila vain parani. Järki alkoi kulkea. Minä voin vaikuttaa niihin asioihin, mihin voin vaikuttaa ja jos sokerit eivät tämänhetkisellä aika tiukalla dieetillä pysy kurissa, minkä minä sille enää voin? En mitään, joten eipä siinä minun murehtimisenikaan auta. Vauvakin tuntuu kääntyneen ainakin pikkuisen järkevämpään asentoon. Äitiyspolilla sitten saanee siitäkin kuulla tarkemmin. Joskus vain on niin kamalan vaikea olla armollinen itselleen.
Lapsen kaarrokeneulekin on taas edistynyt. Käsiala on kamalan epätasaista, en ole aikoihin tehnyt kirjoneuletta. Sormenpäitä särkee kaikesta tuikkimisesta, mutta huomisen ainakin saan antaa niiden rauhoittua. Otetaan siis ilo irti pienestä. Joululahjoja on alkanut hiljaksiin tipahdella postilatikkoon, miehen äiti teki meille ison himmelin, se odottaa vielä lopullista sijoituspaikkaansa keittiössä. On kaunis. Ehkä se joulu kuitenkin tulee myös minun korvieni väliin.
Lapsi on muskarin pikkujoulussa ja tilasi taas isältään iltapalksi paistettua makkaraa. Neiti on kehittänyt makkaranpaistosta tradition, keskiviikkoiltaisin ja nimenomaan isän kanssa. No, minä en kyllä makkaraa muutenkaan syö. Kiva kuitenkin, että noilla on ihan yhteisiä juttuja, joihin minä en kuulu.
Nyt vielä toistaiseksi viimeinen verinäyte ja perjantaina äitiyspolille. Vähän jännittää...
Hienoa että olosi parantunut. Totta ettei kaikkeen voi vaikuttaa - itse aikoinaan Tylleröä odottaessani olin sokruseurannassa myös ja insuliinia ehdin pistämään tasan 4 päivää ennen synnytystä. Ja melkoisen tiukan kuurin minäkin pidin, mutta pitkäaikainen sokru oli joka hitsin kerta koholla samoin aterian jälkeiset joten kiitos ja insuliinit mahanahkaan :D sinänsä hyvä, että neito syntyi vko 35 ettei tarvinnut itseään kauempaa piikittää. Huono homma taas sitten se, että neitonen itse oli 3 päivää sokeritipassa. Jaksamisia sinne :) ja se joulumieli tulee ihan varmasti!
VastaaPoistaMulla on toistaiseksi pysyneet ateriainsuliinit kurissa, mutta noi paastot... Pitäisi varmaan syödä koko ajan. ;) Mutta kiitokset tsempeistä, yritetään pitää mielialaa ylhäällä.
VastaaPoistaMut kurjia juttuja noi sokerien heittelyt on itselle ja tietty mahdollisesti myös vauvalle...
Tsemppiä sokeriarvojen kanssa sekä perjantain polille!!!
VastaaPoistaMun pitää kehua kirjoneuletta. Siitä on vaikeaa saada tasaista (ainaskin mulla) ja sun neuleesi näyttää kyllä ihanalta. Pikku epätasaisuus mitään haittaa, näyttää vaan itsetehdyltä! Upealta!
Kitos Minna tsempeistä ja kehuista. :) Mä vaan aina välillä osaan kutoa suht tasaistakin kirjoneuleesta, mut tää ei ollut yksi niistä kerroista. ;)
VastaaPoista