Joskus ei vain ole sanoja. Onneksi on musiikki. Ja välillä asiat menevät välillä liian kovalla kolinalla oikeaan tärkeysjärjestykseen. Eivät meillä, muualla, meillä on elämä niin hyvin, että hävettää kaikki kitinäni jostain typerästä raskausdiabeteksestä. Mutta tämä on ihmiselle ja hänen rakkailleen. Toivottavasti aikaa on vielä jäljellä tiimalasissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti