Tutkiskelua

Aikamoinen kuutamo möllötti taivaalla alkuillasta. Saaren kärjestä siitä sai jopa kuvia ilman yletöntä risukkoa sekoittamassa kuun maisemaa.

Meillä on vietetty syyslomaa sillä tavalla perinteisesti eli sairastamalla. Iso tyttö onneksi ehti heti loman aluksi kavereille yökylään ennenkuin kurku alkoi ilmoitella itsestään. Minä podin alkulomasta jonkinmoista vatsatautia ja pienempi neiti valuttaa edelleen räkää. Jotta kotona olemme viihtyneet.

Olen sitten hyödyntänyt toipilasaikaa ja kotoilua istumalla nenä kiinni tietokoneessa vanhoja kirkonkirjoja ja muita netin arkistoja tutkien. Jotenkin suvun historia alkaa ikää myöden kiinnostaa enemmän ja enemmän. Isäni äidin puolelta sitä onkin jo aika ansiokkaasti tutkittu, mutta äidinäidin puoli on vähän enemmän hämärän peitossa. Aluksi tuntui, että kovin laihaksi jää anti tälläkin kertaa, mutta yhtäkkiä alkoi tausta avautua hiukan enemmän. 

Aika uskomatonta, miten paljon pelkät kirkonkirjan merkinnät paljastavat ihmisten elämästä. Näkee muuttoja, syntymiä, kuolemaa, kuolinsyitä. Eniten löysin tietoja mummuni isomummusta. Jotenkin se, miten monta lasta hän synnytti ja miten monta niistä hautasi, järkytti. Aiemmin lasten kuolemat vain taisivat kuulua enemmän osana elämään, vaikka surua jokaisen pienen kuolema varmasti silloinkin aiheutti. Ehkä ajattelu vain oli erilaista; seuraava lapsi nimettiin samalla nimellä kuin se menetetty. Elämä jatkui, koska sen oli jatkuttava. 

Aika surullista on noita vanhoja kirjoituksia lukiessa lukea myös se, miten painokkaasti se, että lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella, on pitänyt merkitä. Alleviivaten vielä usein. Silti moinen ei tuntunut olevan edes erityisen harvinaista, ilmeisen paheksuttua vain, ainakin tietyissä piireissä. Minkähän takia suomen kielessä on pitänyt vielä käyttää jo rumalta kuulostavaa sanaa "äpärä", ruotsin oäkta on paljon ystävällisemmältä kalskahtava?