Ehdin tänään piipahtaa pikaisesti kierrätyskeskuksessa ja ihan pakko oli napata nuo kauniit alpakkalautaset sieltä mukaan. Niissä on kauniit monogrammit kaiverrettuna käsin ja päiväysten vuosiluvut 50-luvulta. Vuosiin en oikein osannut pitää noita pikkulautasia missään arvossa, mutta jotenkin noita vanhempia versioita aiheesta on tarttunut viime vuosina mukaan. Ne ovat tosiaan vain alpakkaa ja koneellisesti prässättyjä, mutta työn laatu ohittaa tämän päivän osan hopeistenkin vastaavan ihan mennen tullen. Niin ja ovat hyvin kauniita peilatessan liekkejä kynttilöiden aluslautasina.
Etenkin tuo käpykoristeinen lautanen on minun silmääni vallan viehättävä ja heti kun olin saanut lautasista liialliset hapettumat Universal stonella, lautanen sai seurakseen kivi-tuikun ja jo aiemmin keräämäni lepän pikkuiset kävyt. En taida silti uskaltaa sytyttää tuikkukynttilää käpjen keskelle (suvun palomieheltä voisi löytyä parikin mielipidettä touhun järkevyydestä), vaikka se varmasti olisi hyvin kaunis tuossa palessaan. Ilman tulenarkoa koristeita ehkä kuitenkin mieluummin...
Moi!
VastaaPoistaPalomies lähetti terveiset, että jos alunen kuumenee niin, että oma käsi palaa siihen koskiessa, niin silloin kannattaa miettiä polttaako. Muuten kuulemma ei pitäisi olla palovaaraa, kun vähän tarkkailee polttamisen aikana. ;)
Hmm.. Ehkä mä sit uskallan. ;) Ja vahdin toki kuin haukka. Muutamastakin syystä.
PoistaKauniita lautasia. Ja nappasinpa ton ylemmän kommentin vinkinkin. Vaikka vahtia pitää tosiaan pitää, ja juuri niistä muista syistä. Mulla on muuten joskus on kynttilä leimahtanut tuollaisessa marimekon kivi- tuikussa metrisen lieskan, ja sen jälkeen olen vahtinut niitä entistä tarkemmin.
VastaaPoistaNoi tuikutkai ovat vähän hankalia ton allaspalovaaran takia. Erityisen vahdittavaa mallia.
PoistaIhania lautasia olet löytänytkin. Itse osuin kerran kirpparille, kun joku nuori tyttö toi ilm. mummonsa tavaroita myynttiin. Kauniit kirjaimet oli lautasessa, sekä hopeoidussa maljassa, jossa oli vielä kahvakin. Maksoivat muutaman euron kappale! Kun sitten olin nuo kiillotellut riemuni oli sanomaton, sen kauniin piparikulhon kyljessä oli "S" kirjain, ja vuosiluku 24.12 44...Meidän vaarin äiti oli Suoma, ja vaari on syntynyt -44. Jotenkin minusta tuntui, että nuo tavarat tulivat Kotiin! Ihana postaus!
VastaaPoistatuksu-mummeli
Joskus tosiaan tulee sellainen olo, että joku esine on kirpputorilla ihan odottanut minua. Asiat loksuvat kohdalleen. :)
Poista