Olisikohan minun kohdaltani vähitellen tauti jo voitettu. Yskittää välillä ja aamulla lämpö oli edelleen turhan matalalla, mutta illasta aloin jo tuntea itseni ihmiseksi. Silakkaa ei pienoinen flunssa suuremmin ole hidastanut, lisbeekolhvia voi hyvin yrittää pelata sisällä, kun äidin silmä välttää hetkeksi.
Löysin hedelmäkulhosta mandariineja, jotka eivät olleet kelvanneet kenellekään ja tökin yhteen niistä allergiaoireita uhmaten neilikoita. Mummulassa neilikkamandariini kuului ehdottomasti jouluun ja edelleen se tuoksuu ihanalle, vaikka mandariinin mehu ja tuoksu saakin normaalisti melkoisia niiskutuskohtauksia aikaiseksi.
Illalla isompi neiti halusi ehdottomasti leipoa tuulihattuja ja niemenomaan tuulihattuja, joten niitä teimme. Ne ovat nopeita ja helppoja tehtäviä, mutta vuosiin en ole tainnut moisia saada aikaiseksi. Ainoa ongelmakohta noissa on taikinan pursotusvaihe. Taas kerran sain yhden pussin halkeamaan, onneksi seuraava jo kesti. Iltapalalla oli sitten suolaisia (täyttetyinä aurinkokuivatuilla tomaateilla maustetulla tuorejuustolla) ja makeita (täytettyinä kaura-vaniljakastikkeella ja vadelmahillolla) tuulihattuja. Ja olivatpa hyviä. Täältä löytyy perusohje tuulihattusten leipojalle.
Fiksu isoneiti sinulla, tuulihatut helppoja nopeita monikäyttöisiä ja vaikka mitä, hekkuja! Ja silakkaiselle terkkuja, täti on saanut nähdä ihanan pienen murun kuvia :)
VastaaPoistaTerkut kerrottu. :)
Poista