Urjalan asemalla

Tänään huomasin Facebookissa kaverini jakaneen ilmoituksen Urjalan asemalla järjestettävästä lasten taidetapahtumasta. Paikalla on makasiinikirppis ja pihalla oli työpajapisteitä ja peräkonttikirppis. Joten ehdotin miehelle pikaekskursiota sukuni synnyinmaille ja sinne siis ajelimme. Sää suosi, lasten mielestä pallojen huovuttaminen oli huippuhauskaa, samoin korujen kasaaminen huovutuksista. Lopuksi vielä ohjelmassa oli kesäkranssin tekeminen luonnonkukista. 

Pakko tunnustaa, että käsite lapsi taisi olla aika venyvä. Aikuisen osallistuivat ihan yhtä suurella innolla askareisiin ja tunnelma oli iloinen ja lämmin. En ihan heti keksi mukavampaa tapaa viettää lauantai-iltapäivää, minä kun pääsin tosiaan tonkimaan sitä kirppistäkin. Lapset julistivat, että eivät aio lähteä kotiin lainkaan, koska asemalla oli niin mukavaa. Lähtivät ne kuitenkin, pienen mökötyksen ja kinaamisen jälkeen. Siinä vaiheessa, kun ne päivän ajan lähistöllä kierrelleet pilvet päättivät alkaa ihan tosissaan thkputella vesipisaroita tapahtumalaisten niskaan. Mutta suosittelen tutustumaan, asemalla oli tosi mukavaa. 

Facebookissa löytyy lisää asiaa asemasta ja sen tapahtumista. 

Minä sain luvan kurkkia pikkuisen nurkkia. Omaan lapsuuteni, kun kuuluvat aika erottamattomana osana junamatkat lättähatulla Urjalaan mummua ja pappaa tervehtimään. Eipä ollut enää laitureita ja vaihteita jäljellä. Eikä junanlähettäjää kävelemässä aseman edustalla. Pikajunat kulkivat melkoista kyytiä ohitse aidan toiselta puolen. Vähän pääsi välillä haikeus iskemään.