Ystävänpäivää!

Oikein ihanaista ystävänpäivää ja laskiaista. Toinen kortti on minun käsialaani, toinen neidin. Arvannette kumpi on kumman. Ohjelmassa vielä laskiaispullien täyttämistä ja syömistä, mäkeen emme tänä vuonna valitettavasti pääse, tuota yskijää ei vain voi niin kovasti rasittaa. Tarkastamme kuntotilanteen tiistaina ja laskemme sitten tämänkin päivän edestä ja jos ei onnistu, voi mäkeä laskea muutenkin kuin laskiaisena..

Helpottaisi jo...

Tälläistä meillä. Neiti kalpeanaama sairastaa jo toista viikkoa. Kuume laski, yskä jatkuu ja pahenee. Joten antibioottia välillä peliin. Meillä yskitään yöt ja nukutaan päivät (tai ainakin pieni nukkuu). Äitiä alkaa vaihteeksi ihan vähän väsyttää. Ja surku on kova, kun toinen on aina vain kamalan kipeä ja haluaisi että yskä jo helpottaisi...

Tulee se, ihan pian...

Meillekin kotiutui vihdoin pari kimppua tulppaaneja. Kevät tulee, kun tulppaanit tulevat, niin se vain on. Se on se ensimmäinen askel kevääseen. Ja sitten tuleekin ihan pian kesä.

Inspiraatiokirjana toimi Virginie Besanconin ihana Aurinkokeittini, jossa on välimerellisiä kasvisruokaohjeita. Syötävän kaunis kirja ja mielettömän upeat kuvat. Ihan hyvä hankinta siis, vaikka ei moisesta ikinä ensimmäistäkään reseptiä saisi toteutettua. Nimimerkillä hullu keittokirjojen (etenkin kasvissellaisten) keräilijä.

Ehkä minua hiukan huvittaa tuo melkoisen antava kansikuva vai olenko ainoa, jolla on vähän likainen tapa lukea kuvia?

Sisutusvimmaa # 3

Heivailimmepa eilen illalla miehen kanssa neidon huonetta uuteen järjestykseen. Lapsukainen on vetänyt pituutta kuin se kuuluisi kakkaruoho, joten sänkyä pitäisi pidentää ja moista manööveria ajatellen mietin uuden kalustuksen. Huone on itse asiassa tuossa järjestyksessä jotenkin paremmin hallussa ja tyttö tykkää, kun se entinen iso tila jakautuu nyt pienempii nurkkauksiin. On kuulemma kiva leikkiä. 

Tottahan se on, että itse muistan lapsuuden leikkikoulutilan ihan valtavana hallina, todellisuudessa se oli ihan normaali (joskin korkea) huone. Eli ehkä lapsen mittakaavassa tuntuu turvallisemmalta, kun sitä aakeetalaakeeta ei ole niin valtavasti ympärillä. Sängyssäkin kuulemma on hyvä nukkua nyt, koska kummitukset eivät tykkää tulla tuonne enää. Hiukan kyllä huolestuttaa se, että toivottavasti lampun susi ei syö tapetin pupusia...

Ja samalla keittiönkaapin kääntämisellä saimme aikaiseksi neidille myös kauppaleikin huomattavan pienellä vaivalla. 

Ja syynä ylettömään sisutusvimmailuun on lapsen sairasteleminen, kuinkas muuten. Onpa edes jotain tekemistä. Seuraavaksi alan ehkä ommella kaikenmoista rästissä olevaa. Tai ainakin keksiä jotain tuon kaapin taustan siistimiseksi. Ei millään raaskisi peittää silleen pysyvästi (esim maalilla), siinä kun on tallessa vanha ostokuitti vuodelta -64. 

Blogisisustusta

Iski tarve tehdä pientä pintaremonttia täälläkin... Jotta yläpalkki sai vähän omanlaisemman ilmeen ja muutenkin yksinkertaistin ulkoasua. Kyllä nyt taas kelpaa asustaa. ;)

Sinisen huoneen edistystä vol 2

Jouluiset lipastonpäälliset menivät laatikkoon ja tilalle löysin pari vanhaa virkattua liinaa ja lahjaksi saamiani lelueläimiä. Robottitytöllä on ikuinen kunniapaikka kurkistelemassa ikkunan luota sänkyyn päin, seura välillä vaihtuu.

Sain vihdoin lyötyä muutaman naulan makuuhuoneen seinään ja tauluryhmän peilipöydän yläpuolelle. Ristipistotyö on häälahja anopilta, samon grafiikanlehti tuli häälahjana ystäviltä. Perhosen löysin joskus kauan sitten kirpputorilta, pieni lasityö on muisto aikuisten Näpsä-käsityökoulusta ja pieni iltalaukku on äitini vanha ihanuus. Pikkuisen enkelikorun sain lahjaksi jouluna kohtalotoverilta. Helminauha sopii sitten muuten vain väreiltään kokonaisuuteen.

Mutta tuo sininen on aika mahdoton saada säädettyä edes sunnilleen oikean näköiseksi kuvissa... Saati että se näyttäisi edes samalta väriltä... Nurkkakin on aika hämärä, pahoittelen kuvien rakeisuutta.

Ei pöllömpää

Uudet lakanat, sinistä, sinistä ja sinistä seinää. Sitä meillä makuuhuoneessa riittää, vaikka todenpuhuen sininen ei olisi oma ykkösvalintani seinänväriksi.. Joku muukin on tainnut nuo lakanat hankkia talouteensa, harvempi kai aikuisille. Minun oli ihan pakko...  Tico tico-sukat sopivat turhankin hyvin huoneen sävyihin. En ole yhtään varma tykkäänkö tuosta langasta vai enkö tykkää. Katsotaan miten se toimii käytössä kunhan nuo sukat joskus saan tikuteltua valmiiksi. 44 numeron sukkia kun saa kutoa hetken jos toisenkin...

Muuten ohjelmassa on sisällä oleilua. Aikuisilla omituinen pikatauti, joka sisälsi mm yletöntä väsymystä ja tajuttoman päänsäryn, lapsella ihan kunnon flunssa ja kova yskä, josta sitten seuraa aikuisille väsymystä. Niitä parannellessa vietämme sitten siivoilu- ja järjestelyviikonloppua.