Nyt sinne taivaalle on tuijoteltu ja totuteltu lemmikittömään elämään. Melkoisen ankealta tuntuu. Ei meillä silti uuden koiran hankkiminen ole lähivuosina harkinnassa. Hoitokuviot alkoivat olla jo tämänkin kanssa turhan monimutkaisia välillä. Katsotaan uudelleen 10 vuoden kuluttua, kun esikko on riittävän iso huolehtimaan lemmikistä. Jos siis silloin moista haluaaa. Eihän sitä oikeasti tiedä, josko oma lemmikinkaipuu iskee jo aiemmin, mutta nyt tuntuu tälläiseltä. Jatkamme siis koirattomana taloutena.

Aika hiljaista on ollut ja haikeaa, kun koiran taustamelu puuttuu. Yllättävän paljon eläimestä kuitenkin lähtee ääntä, nyt sen vasta huomaa kunnolla. Lapsi ilmoitti, että haluaa koiran viimeisen leposijan leikkimökkinsä viereen. Ihan looginen paikka. Siellä varjossa tuo hauveli usein viihtyi vilvoittelemassa. Onneksi hautaamisella ei ole kiire, päätimme lähettää koiran tuhkattavaksi ja haudata uurnan sitten vähän myöhemmin kaikessa rauhassa.

Hassua, että koiran kuolema tuntuu näin maailma mullistavalta asialta, mutta kyllähän tuo eli minunkin kanssani melkein 10 vuotta, miehen kanssa pidempään. Arki vain on nyt erilaista, kun yksi oleellinen tekijä on luotamme poissa.

25.7.2000 - 20.5.2011

Heipat pikkuinen ystävä. Oli mukava tuntea sinut. Ehkä heiluttelet häntääsi meille hattarapilven reunan takaa ja yrität saada jonkun heittämään keppiä. Olit kovin rakas meille kaikille.

Back on track

Vähitellen pitäisi kai taas palailla bloggailemaankin. Meni taas hiukan väsymyksen puolelle. Viime viikolla vauva sairasti sen perkuleen vatsataudin. Onneksi melko lievänä, mutta vatsassa kiersi neidillä monta päivää ja äidillä vielä useamman (silen henkisesti). Vihdoin uskalsin henkäistä helpotuksesta ja eikös isompi jo ole flunssassa. Viikon tauti juu... Jonain viikkona voisi elää ilmankin moisia.

Mutenkin sopiva bloggailuaika on mennyt taas lenkillä ja keväästä nauttiessa. Vauva täyttää huomenna 4 kk. Ihan ihmeellistä, juurihan tuo syntyi. Minä aloitin maidottoman dieetin ja yritän olla kuolematta nälkään. Uskomatonta, miten paljon maidon pois jättäminen tuntuu mahassa. No toki asiaan vaikuttaa sekin, että jotakuinkin ainoa proteiininlähde ruoassani on nykyisin kananmuna, jota en sitäkään uskalla määrättömästi syödä. Grillin kohdalla alkoi eilen kuola valua kuin Pavlovin koiralla. Joku päivä varmasti löydän itseni ostamasta sieltä ranskalaisia kesken vaunulenkin.

Niin ja pikkusammakko oli kevätnäytöksessä esiintymässä. Äiti ei päässyt mukaan, koska imetti sohvalla, mutta jospa ensi syksynä taas. Ihanalta näytti tämän kertainen show, onneksi mies videoi ilokseni parhat palat (ts. sammakkojen osuuden).

Shoppaillen...

Jospa minäkin esittelisin pikkuisen viimeaikaisia hankintojani. Vauvalle kantoreppuasuksi (ja toivottavasti syksylle muutenkin) Ej Sikke Lejn fleecehaalari. Ihan huippusöpö ja pehmoinen. :) Päässä luonnollisesti Kimperin pipo. Itse kantaminen on vielä vähän niin ja näin touhua, neiti ei tykkää, koska repussa alkaa nukuttaa...

Voiko naisella olla liikaa laukuja? Jos minulta kysytän niin ei...Joten toinen hankinta on laukku läppärille Susannan työhuoneelta. Pakkohan minun oli, kun tuossa oli maatuskojakin jajajajaja.. Oikeasti aika nerokas idea laukussa ja kivan näköinen kassi. Hihnaan pitää ehkä kehitellä joku pehmustus niin tuo on ihan täydellinen. Tää tykkää kamalasti.

Muutenkin olen tainnut viime päivinä hiukan shopata. On tulossa hiukan vaatetta isommalle, Kimperistä tytöille toisetkin pipot ja jotain muutakin pientä. Toisaalta sitä ennen on tullut shopattua tosi vähän. Ilmeisesti tuhlailu on aaltoliikettä. :)

Lehtikaktus päätti kukkia ensimmäistä kertaa. Teki vain yhden kukan, mutta se ainoa on sitten sitäkin upeampi. (Ja juu, noi alemmat kuvat ovat väärinpäin, mutkun en mä jaksa enää alkaa värkätä uusiksi, olkoot)

Alkuviikko meni minulta vaaka-asennossa. Sain ensimäisen vatsataudin 15 vuoteen. Ei se tauti ollut paha, mutta voimat se vei ja mielen matalalle. Kaikista taudeista inhoan eniten vatsatauteja. Melkein mikä vain on siedettävämpää... Paholaisen keksintöjä moiset. Blääh.

Kevyttä eskaloitumista

Sitä lähdetään ajatuksesta, että tehdään kaikessa rauhassa... Hosumatta ja homma kerrallaan. Aikaahan on loppuikä. Tänä kesänä maalataan se viimeinen seinä ja laitetaan salaojat. No, sitten tulee mieleen, että öljysäiliö pitäisi tarkastaa ja listaan tulee lisää öljysäiliön vaihto. Juu, eihän se ole iso homma.. Paitsi että olisi kamalan kätevää laittaa se uusi, pieni öljysäiliö kattilan viereen ja rakentaa niille ympärille seinät ja saada tällä tempulla runsaasti lisää säilytystilaa kellariin, kun paloturvallisuusmäräykset koskevat enää sitä pientä koppia... Lisätään siis listaan yhden tiiliseinäkkeen purkaminen, vanhan öljysäiliön poisto ja uuden asennus. Niin ja sellainen pikkuhomma kuin seinän muuraus ja palo-oven asennus. No, sitä ei oikeasti ole pakko tehdä tällä palavalla sekunnilla.

Niin juu, se uusi säiliö... Se pitää saada kellariin sisään. Onneksi on salaojitus tulossa, koska sen yhteydessä pitäisi korjata kellariin vievät portaat ja haljennut perustus ja siinä kun sitä purkaa, mahtuu säiliökin sisään. Ovikin kannattaa samalla suurentaa. Siis tosi näppärää. Niin ja tuo ilmalämpöpumppuhan seisoo jalustalla eli sekin pitää irroittaa ennen kaivamista ja noiden johtojen kulku tarkastaa.Ohjelmassa on siis myös soitto asentajalle... 

Tuli miehelle vielä mieleen, miten kätevää olisi, jos talon pääsisi pihaan siitä kellarinrapun kohdalta. Että jos kysyisi luvan, kaataisi vähän aitaa ja tekisi pikkuliittymän tontin sivuun ja portin siihen . Hirveän hyvä idea ja eiköhän senkin toteuttaminen kannata.

Hiukan alkaa jo hengästyttää. Ihan mahdottoman paljon enempää ei kyllä tälle kesälle mahdu almanakkaan. Ja kaiken lisäksi suurin osa hommista on oikeasti pakollisia. Huh ja puuh... Enempää ei voi kyllä keksiä. Miten tää aina menee tähän? Hih...

Alkuperäinen suunnitelma oli sis ottaa tämä kesä tosi rauhallisesti, kun on toi pieni vauvakin. Mitään ovien maalaamissuunnitelmia en edes viitsi listata...Taitavat olla siirrettävien töiden listan ykkössarjaa.

Hauskaa vappua ja tarkastakaa öljysäiliönne!

Hauskaa vappua. Meillä nuo pahamaineiset foliopallot ovat herättäneet suurta riemua, kiljahtelua ja yleistä hyvää mieltä. Olkoonkin miten epäekologisia noin yleensä. ;) 

Vappukin tuli oikeastaan juhlittua jo eilen. Tänään mies lähti isomman kanssa noutamaan meille uutta vanhaa öljysäiliötä, koska tuo kellarissa olevan havaittiin tarkastuksessa vetelevän melko lailla viimeisiään.. Onneksi se ei kuitenkaan ehtinyt vuotaa ja onneksi löytyi tuo käytetty versio kohtuuhintaan ja kivuttomasti sitä korvaamaan. Jospa jokusen vuoden päästä sitten pääsee miettimään korvaavaa lämmitysratkaisua. Valitettavasti olemme joutuneet korjaamaan tuon öljylämmityksen teknisen osuuden, joten jonkun vuoden tästä jatkamme sitten öljyn kanssa. Ihan taloudellisista syistä. Emneet eivät ole maksaneet meile paljoakaan, mutta nuo ammattimiesten palkkiot ovat sen verran suolaisia, että ihan heti ei raaski purkaa toimivaa systeemiä. Mutta onpa aikaa miettiä...

Kannattaa muuten huollattaa ja tarkastuttaa nuo säiliöt säännöllisesti. Se, mitä tarkastus maksaa, on aika halpa hinta verrattuna esim tässä uutisessa kerrottuun ikävään tapaukseen... Meillä olisi myös suht pian lorissut, jos en olisi lukenut yhtä lehtijuttua ja tajunnut, että tuota kellaripönttöä on tuskin hetkeen kukaan tarkemmin kurkistanut. Ja ei ollut, ei...