Meillä pyöri tänään piparitehdas. Itse tehtailijatar oli vallan julmetun äkäinen, väsynyt ja flunssainen, mutta onneksi pikkuapulaisella joulumieli ei äidin pienestä kiukuttelusta hetkahda. Piparit tuli leivottua, vain yksi pellillinen poltettua ja ihan hyvä mieli kaikille, loppujen lopuksi. 

Mies laitteli joulun valaistuksia vähitellen paikoilleen ja vihdoin vanha maapallokin sai sisäänsä valon. Tuo on oikeasti ykkösluokkaa tunnelmavaona, tontutkin alkoivat heti viihtyä paikoillaan paremmin, kun saivat kunnon, ison maatamon seurakseen.

 

Jotta sellainen itsenäisyyspäivä. 50% perheestä lähti synttäreitä juhlimaan ja minä ja Silakka jäimme kotiin niistämään. Piti sitten pelata ja tehdä palapelejä melkoisen monta kertaa. Ajattelin, että otanpa ilon irti elämästä, kun Silakka nukkuu ja muu perhe on muualla. Saa arvata kaksi kertaa minkä verran nuori neito suvaitsi nukkua. Voin vinkata että ei kamalan paljoa... Sain minä sentään viipalepipareita leivottua ja vähän harrastettua ihkuteipeillä askartelemista. Itse asiassa minun piti teippailla kynttelikköjä vaan nepä olivatkin piiloutuneet keskimääräistä paremmin enkä löytänyt ensimmäistäkään uhria. Upotin siis tarmoni noihin suolamantelipurkkeihin.

Itsenäisyyspäivän iltana on kyllä aivan pakko katsella ihania pukuja ja etenkin yrittää tiirailla koruja. On kovasti ilahduttavaa, että vuosi vuodelta korut käyvät näyttävämmiksi, vielä kun selostajat ehtisivät kertoa kenen koruja kenelläkin on... No, lienee mahdoton toive toteutettavaksi, mutta silti olisi kiva tietää... Korut kuitenkin ovat monessa puvussa aika isossa osassa. Mikä muuten myös ilahduttaa, se kun tarkoittaa, että Suomessakin ihan oikeasti ihmiset alkavat ymmärtää sen, että koruja saa muualtakin kuin muutamasta ketjuliikkeestä ja että hieno puku ansaitsee myös hienot korut ym. asiaan liittyvät jutut. Joskus jopa näkee, että koko puku on rakennettu korun ehdoilla.

Pikkutontun räkätauti puhkesi tänään melkoisen infernaalisin mittoihin, yöllä oli lämpöä, joten isosisko sai luvan opetella itsenäisyyttä kouluunkulkemisessa. Pakkasta oli sen verran reippaasti, että sairasta lasta ei  ihan lystikseen ulos vienyt.  Pakko tunnustaa, että äitiä jännitti varmasti paljon enemmän kuin koulukasta, jotenkin noiden autoilevien kanssakulkijoiden tavat ovat täälläpäin ajoittain sitä luokkaa, että järki ei riitä ymmärtämään. Ilmeisesti on ihan ok ajaa ylinopeutta koulutiellä kuljettaessaa omia mussukoitaan kouluun.... 

Iltapäivällä pakkailimme ison neidin kanssa synttäriylläreitä. Jospa tällä joku olisi juhlakunnossakin. Eikös se näin aina ole, että tunnolliset ihmiset sairastavat loma-aikoina..?

Kylmä on saanut kovia kokeneet nilkkani huutamaan hoosiannaa hiukan normaalia kovemmalla äänellä. Aloitin jo aiemmin syksyllä säärystimien kutomisen ja nyt tuntuu sitlä, että ne olisi todellakin hyvä saada valmiiksi. Voisi kuvitella, että lämmittimistä saattaisi olla iloa erityisesti yhdessä villasukkien ja huopatohvelien seurassa. 

Hyytävää

Kosken toinen uoma, kanavaksi kutsuttu on muutamassa päivässä jäätynyt melkein umpeen. Jos pakkaset jatkuvat, tapahtuu varmaan taas sekin harvinaisuus, että koski jäätyy kokonaan. Tosin viime vuosina se ei ole ollut kovin harvinaista, viime vuonna ei tosin pitkäaikaista. Mutta kaunista on, niin kaunista, että sydämestä ottaa.

Illalla päätin taistella kylmyyttä vastaan leipomalla teeleipiä, tai oikeastaan kauraskonsseja.  Niistä tuli valtavan hyviä ja mureita, ne suorastaan sulivat suuhun. Lapset vain eivät tällä kertaa nauttineet. Nenä reippaasti tukossa ei suurinkaan herkku taida olla kovin herkullista.

Kauraskonssit

2 dl vehnäjauhoja

2 dl kaurahiutaleita

2 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

50 g margariinia tai voita

2 dl riisimaitoa

Sekoita kuivat aineet ja nypi margariinin kanssa ryynimäiseksi. Lisää riisimaito ja sekoita nopeasti taikinaksi. Taputtele neljäksi teeleiväksi ja paista 225 asteessa n 15-20 min. Anna levätä hetki leivinliinan alla ja nauti.

Päivän koriste

Nähtävästi tänä vuonna teen joulua koriste kerrallaan. Tänään kaivoin kaapista tuon pyöreän, harmaan maljakon ja täytin sen terävillä hopeatähdillä ja valoilla. Jostain syystä yhdistelmä toimii paremmin kuin ajattelin. Tai no, alkujaan ajattelin tehdä ihan jotain muuta, mutta tähän päädyin. Tuo maljakko on maannut kaapissa aika lailla turhana, kiva löytää sille käyttöä, jossa se ihan oikeasti pääsee oikeuksiinsa. Muutenkin on mukava kaivella kaappeja ja käyttää sieltä löytyviä aineksia vähän eri tarkoituksessa kuin aiemmin.

Kookos-puolukkatorttu

Intouduin tänään kehittelemään uutta versiota aiemminkin vääntelemästäni sekoita ja paista -torttuohjeesta. Alkujaan aioin tehdä mausteisen puolukkatortun, mutta sitten minun alkoi tehdä mieli kookosta, joten suuta muuttui. Tortusta tuli hyvin mehevä ja mietin, että päälle voisi sopia ohut suklaakuorrutus ja että joku kerta kookoshiutaleiden määrää voisi vaikka vähän lisätä (ja samalla jauhojen määrää pikkuisen vähentää)

4,5 dl vehnäjauhoja

1 dl kookoshiutaleita

2,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

1tl soodaa

50 g margariinia

2 dl kookosmaitoa

1 dl riisimaitoa

1 muna

n. 1dl puolukoita

Sekoita kuivat aineet toisiinsa kulhossa. Sulata margariini ja lisää sen joukkoon kokosmaito ja riisimaito. Kaada rasva ja muna kuivien aineiden jokoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Lisää puolukat. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan (halkaisija 30 cm) ja paista 180 asteessa 30-40 minuuttia.

Joulu saa nähtävästi sisustusvimman liikenteeseen...  Keittiön verhot olivat ihan liian kesäiset, tytön huoneeseen piti vaihtaa uudet verhot (ja vähän muutakin) ja makkariin saapuivat uudet tyynynpäälliset. Keittiöön haluaisin mieluummin ihan reippaasti punaiset verhot, mutta koska en tähän hätään löytänyt mieleisiä, päädyin noihin silittämättä siisteihin malleihin. Verhojen vaihdon jälkeen keittiö näytti jotenkin valjulta, joten kaivoin kaapista jo ajat sitten ostetun maatuska-vahakankaan ja väriä löytyi heti.

Makuuhuone on aika eri sävyinen kuin mitä koskaan olen osannut kuvitella. Jotenkin olen tullut värien suhteen paljon paljon rohkeammaksi kuin aiemmin, sisustuksen sävyt alkavat olla lähempänä niitä värejä, joita käytän vaatetuksessani mieluiten. Nyt kun sängyn päällinen näyttää hyvin lämpimän sävyiseltä, vaaleat verhot alkavat tuntua turhan kevyiltä ja vaaleilta. Haluaisin oikein paksut ja täyteläiset, tummansävyiset verhot ja myös sen kelim-maton lattialle. Jonkinmoista turvallisen pesän kaipuuta on selvästi havaittavissa. 

Keittiö tarvitsee kyllä edelleen lisäväriä. Pitääpä tutkia varastojaan ja katsoa, mikä auttaisi.