Olen viime aikoina jumittanut Pinterestissä tutkimaan puutarhaideoita ja etenkin kaikenmoisia polkuja ja reunuksia, joita kyllä löytyy vaikka kuinka ihania. Tänään kanniskelin taas savupiipun vanhoja tiiliä ja asettelin niistä ruukuile alustaa. Pikkuisen pitää ladelmaa siirtää vasemmalle ja keksiä jotain noihin keskiosiin, muuten siitä tuli oikein kaunis.

Ja niitä polkuja. Ihan hirveästi syyhyttäisi päästä moisia latelemaan. Sitä odotellessa kylvin salaatteja ja yrttejä laatikoihin kasvamaan.

Tänään rajailin kukkapenkkiä, kitkin rikkaruohoja. lisäilin vanhoihin penkkeihin multaa, kylvin kukkia ja kastelin Silakan ja isomman tytön kanssa. Siementen kylväminen oli pikkusintin mielestä ihan parasta, mitä hän oli saanut ikinä tehdä. Huomenna pitäisi alkaa miettiä, mitä laitan kasvatuslaatikoihin ja vähitellen kylvä siemeniäkin.

Tänään tein myös kesän ensimmäisen raparperipiiraan. Tein hyvin yksinkertaisen muropohjan ja keitin sen pinnalle kevyen hilokkeen raparpeista ja mintusta. Piirakka oli kuulema i h a n a n makuinen (vapaasti perheen tiukinta ruokakriitikkoa mukaillen) ja saan tehdä sitä uudelleenkin. Ensi kerralla uskon, että hilloke ei kaipaa vettä, raparperista sitä irtoaa ihan rittävästi lämmitettäessä. Lämpimät päivät olivat saaneet raparperipuskan ryöhähtämään ihan mahdottoman kokoiseksi. Pitäisi saada päätettyä taas pakastaako vai ei pakastaa. Simaa voisin jossain vaiheessa kokeilla tehdä. Ihan seuraavan vapun varalle...

Tänään alkoi myös luumupuu kukkia. Ja tuomi. Tuomi paljasti kukintansa tuoksumalla yhtäkkiä melkoisen väkevästi.

Kevätkaihoa ja kaunista (?) piirasta

Päivän kaunistuksia. No, ainakin kukat. Iltapäivällä iski hirmuinen tarve leipoa tuollainen akuankkamainen umpipiiras kasvistäytteellä, joten leivoin. Ja siitä tuli hyvä. Isompi tyttö auttoi köhimisen väliaikoina voitelussa ja koristelussa. Seuraava akuankkapiiras voisi olla makeaa mallia ja esimerkiksi raparperilla täytetty. Raparperit ovat viikonlopun aikana luvalla sanoen röyhähtäneet.

Umpinainen kasvispiiras:

Taikina 

4,5 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

150 g margariinia

suolaa

n. 1,5 dl kylmää vettä.

Nypi jauhot ja margariini sekaisin ja lisää vettä tarpeen mukaan niin, että taikinasta muodostuu pallo. Kääri taikina muoviin ja laita se jääkaappiin vetäytymään sillä aikaa kun teet täytteen.

Täyte

1 valtava, jauhoinen peruna

2 isoa porkkanaa

1 paprika

1 parsakaali

2 valkosipulinkynttä

timjamia    \

basilikaa     Yhteensä n ruokalusikallinen

rosmariinia /

n 1 tl kasvisliemijauhetta 

suolaa

pippuria

öljyä

vettä

purkki kookoskermaa

1 muna

Kuutioi peruna n. sentin kuutioiksi. Viipaloi porkkana esim perunankuorimaveitsellä ohuiksi levyiksi ja pilko ne pieniksi suikaleiksi. Silppua valkosipuli. Kuutio paprika, irroita parsakaalista kukinnot, kuori varsi ja kuutioi se. Kuumenna öljy pannulla. Kuullota perunoita ja porkkanoita valkosipulin ja yrttien kanssa pannulla. Lisää paprika ja parsakaalin varret ja vajaa dl vettä ja kasvisliemijauhe. Anna hautua kymmenisen minuuttia. Lisää parsakaalin nuput ja vettä tarvittaessa ja anna niiden kypsyä muutaman minuutin ajan. Lisää kookoskerma ja mausteet ja anna jäähtyä heteken aikaa. Lisää muna.

Jaa taikin kahteen osaan, joista toinen on vähän isompi. Kauli isompi osa voideltuun vuokaan sopivaksi ja lisää jonkin verran jäähtynyt täyte. Kauli lopputaikina kanneksi ja painele reunat kiini kaulimella. Samalla irtoaa ylimääräinen taikina, josta voi tehdä piiraaseen koristeita. Voitele halutessasi munalla ja paista 200 asteessa n 40 minuuttia.

Toimintapäivä

Joskus tulee tälläisiä toimintapäiviä. Oikeasti emme ole juuri kotipiiristä poistuneet, mutta silti on tehty ja nähty monenlaista. Aamulla nukuin pitkään ja sitten istuttelimme kesäkukkia ja ihmettelimme ohitse ajavien museoautojen virtaa. Pakkohan sen virran syystä oli ottaa selvää ja päädyimme tehtaalle ihastelemaan ranskalaisia kaunottaria. Täysin teeman ohittaen söimme kotiin palattuamme grillattuja hampurilaisia. No, oli meillä sentään puna-valkoruudullinen pöytäliina ja vanhoja autoja lautasliinoissa. Kummallista muuten, miten paljon parempia ihan kaupan eineshamppareista tulee, kun ne käyttää pallogrillin kautta. 

Ohjelmassa oli vielä neulahuovutusta, nokkosten keruuta ja paistamista letuiksi, saunomista ja kesäillasta nauttimista parevekkeella. Mies katsoi jossain välissä jääkiekkoa ja illasta lienee pakko yrittää jaksaa Euroviisut. En olekaan tainnut moisia katsoa vuosiin, tiedä häntä miksi nyt on sellainen olo, että voisi katsoakin. Voisihan sitä iltansa hullumminkin käyttää. (Esim menemällä nukkumaan ajoissa.)

Iltapala nro 2

Tiedostan kyllä, että kaikenmaailman teekuppikuvat ovat melkoisen passée aiheena, mutta tällä kertaa iltapalakuvalle on sentään jonkinmoiset perustelut. Iltapala nro 1 ei tallentunut kameralle, koska se joutui rikoksen uhriksi. Hain sisältä kameran  ja palatessani näin häikäilemättömän rosvon nappaavan leipäni. Ensin syyttävä sormeni osoitti kosken kivellä pesivän lokkiperheen isää, mutta jotenkin naapurin pihassa keekoileva harakka näytti aika lailla syyllisemmältä. Ja aterioivammalta. Jotta note to self...Ulkona kannattaa vahtia ravintoansa, että villi luonto ei pääse iskemään.

Minä sain eilen ihanaa postia. Siitä tarkemmin täällä. (Intouduin perustamaan sidekick-blogin kirjallisuudelle) Huitova sormi ja leivänpala yläkulmassa eivät liity edellä kuvattun tapaukseen. 

Mutta on pakko sanoa, että minulla on ihania ja ajattelevaisia ystäviä. En yhtään tiedä, mitä olen tehnyt moisia ansaitakseni.

Keijut olivat taas käyneet aamulla ripottelemassa kastehelmiään kukkamaihin. Poimulehtien helmat olivat olleet niiden erityissuosiossa. 

Jotenkin olen ihan valtavassa keväthuumassa. Joka aamu pihalle pääseminen on silkkaa euforiaa, kun kaikki kasvaa ja kaunistuu. Sisällä sekasorto ja hiekkakasat kasvavat. Joku voisi siivotakin, mutta mieluummin kykin kuvaamassa kasteisia lehtiä.

Suhteellisuutta

Jotenkin ajan kulumisen tajuaa aika hyvin, kun käy kävelyllä paikassa, jossa ennen kuusiaita oli ihan eri kohdassa ja nuo puut olivat korkeintaan ihan pikkuisia taimia, jos niitäkään. Puhumattakaan siitä, että sisko, joka nyt taluttaa minun alkuunsaamiani taimia, oli myös aika lailla pienempi ratapohjalla juoksennellessaan. 

Mutta missään en ole syönyt makeampia ahomansikoita kuin tuon vanhan ratapohjan penkereillä.

Sellaisia äitienpäiväajatuksia. Ihanaista äitienpäivän iltaa kaikille!