Puutarhahöperöinti jatkuu. Toukokuu on jotenkin ihan suosikkiaikaani pihalla. Lopultakin on päässyt ihan oikeasti puutarhatöihin käsiksi. Tänään siivoilimme assarin kanssa uutta penkkiä vähäsen, täyttelimme myyrien tekemiä monttuja ja lisäilimme multaa ylös poukkiville keijunkukille. Illasta tulivat appivanhemmat kylään. Olivat harvennelleet levinnytä hortensiapuskaa ja sain pari juurakkoa. Nyt sitten piti vähän ex-tempore alkaa suunnitella myös etupihan tulevaisuutta ja kyllähän suunnitelma irtosi ja hortensia pääsi maahan. Tuo lienee syyshortensia (tai pallohortensia). Lajike selvinnee viimeistään kukkimisaikaan...

Potageriekin edityy nykyäyksittäin. Aina välillä pari lapiollista kaivannoista, nyt suojakangasta ja kasvatuslootat paikoilleen. Multaakin oli muutama säkillinen. Lisää pitä hakea. Paljon. Ja katetta ja kiviä ja reunuksia jajajaja... Hauskaa!

Sisälläkin on kukkaisa. Esim mustanmerenruusu kukkii ilokseni kauniisti.Oikeasti tarvitssin uusia tyynyjä sohvalle, mutta jotenkin keskittymiskyky on kuin lapamadolla, koska pitäisi päästä vain pihalle tutkimaan ja jatkamaan projektien parissa. Mikä siinä onkin, että aina kesäisin koti kulminoituu eteisen hiekkakasoihin. Hyvällä ilmalla ollaan ulkona eikä silloin ole niin väliä, miten likaisia tyynyjä sohvalla lojuu...

Projektia pukkasi. Lämmittelyä vähän isompaa kukkapenkin siivousta odotellessa. Maahan tuli mansikoiden ja sammalen tilalle jo ennestään paikalla ollet ruohosipulit, runsaasti pikkusydäntä, yksi unikko, narsisseja, rentoakankaalia, harjaneilikkaa ja illasta muutama kämmenpohjallinen unikonsiemeniä. Olisin mieluusti laittanut perälle varjoliljan, mutta enpä saanut moisia irti sipuleineen savikosta. Ehkä myöhemmin.

Puutarhaunelmia #1 000 259

Kyllä minä änäkin vuonna jotain esikasvatusta yrittelen. Tosin osan suhteen tiedostan olevani melkoisen myöhässä, mutta optimismi voittakoon. Kesäkurpitsat ehtivät vielä ihan mainiosti, samoin varmaan samettikukatkin. Hiukan tuo unikko arveluttaa ja kuukausimansikastakin saattaa jäädä sato saamatta. Viimeksimainitun suhteen elän toivossa, että se kuitenkin kasvaisi sen verran, että tulevina vuosina siitä olisi tuottamaan herkuteltavaakin. Edellisessä pihassani kasvoi kuukausimansikkaa ja jotenkin sen loputon into tuottaa marjoja oli aika ilahduttavaa.

Tänään tuli yhtäkkiä mieleen sellainenkin tosiasia, että kellarissa on joriininjuuria, pari gladioluksen sipulia ja suklaakosmoksenn juurakot. Joten tunginpa nekin multaan. Joriinit olivat jo tehneet silmuja eli oletan niiden lähtevän kasvuun ihan suosiolla. Suklaakossmokset vaikuttivat kyllä aika kuivakoilta. Jos eivät lähde, ostan uudet. Ne kuuluvat ihan suosikkikukkiini.

Tuli vietetty pienoinen taukokin puutarhantarkkailun suhteen. Ensin sairastaessa ja sitten kyläillessä. Kieltämättä sateet ja kohtuullinen lämpötila olivat aiheuttaneet melkoisen iloisen ryöpsähdyksen. Terassilla odottaa laatikossa anoppilasta mukaan kaivettuja kasveja. Kunhan nämä sateet hiukan hellittävät aion tyhjentää leikkimökin viereisen kohopenkin. Siihen tulee pikkusydäntä, rentoakankaalia, harjaneilikkaa, suikeroalpia ja yksi oranssinsävyinen unikko. Syhyäisi pahasti. No, jos huomenna ei aamusta sada pahasti, saatan päästä aloittelemaan.

Ja sitä kasvihuoneprojektiakin olisi kiva päästä välillä jatkamaan... Niin ja nuo kirjopikarililjat kukkivat varmaan ihan pian. Nimimerkillä pienestä onnellinen.

Äitienpäivä ei ole minulle yksioikoisesti onnellisten tunteiden päivä. Kaikkea muuta, mutta ihanat yllärit sain lapsiltani. Se osuus on aina onnellista. Taitavat tyttöni yllättivät.

Kuvat ovat pikkuisen huijausta, otettu jo useampi päivä sitten... Luultavasti kasvu ja vehreys on edistynyt sitten kuvausajan. Pari päivää on kuitenkin satanutkin. Minä kun olen viettänyt ne pari päivä reporankana sohvalla. Kun tuli sellainen hiukan erilainen ruokaremontti. Tänä iltana kiskaisin jo reippaasti noutopitsan ja litran kokista, jospa moisilla alkaisivat kintut vähitellen kantaa. Ikävä puoli hoikkuudessa on se, että pieninkin vatsan sekoilu vie voimat moneksi päiväksi.

Mutta nyt Miss Pettigrew'n seuraan. 

Ruokaremonttia

Jotenkin taas kevään tullen alkaa kiinnostaa enemmänkin, mitä suuhunsa laittaa. Minä en hae mitään bikinikuntoa, koska en esiinny bikineissä julkisella paikalla enkä ui, mutta jotenkin kevään tullen huomaan usein alkavani katsella tarkemmin, mitä lautaselta löytyy. Etenkin lounaat niinä päivinä, kun olen Silakan kanssa kaksin, tuppaavat olemaan minulle vähän sitä, mitä helposti saa raavittua kasaan, siis tyyliä makaronia ja juustoraastetta... Ei järin laaja-alaisesti ravitsevaa mallia siis.

Nyt olen vähitellen alkanut katsella vähän tarkemmalla silmällä jääkaapiin ja ostaa kaupasta esim. avokadoa ym. helposti evääksi muotoutuvia kasviksia. Tänäänkin havaitsin keränneeni jääkaapin jämistä itselleni ihan kelvollisen salaatin. Siihen tuli vihersalaatin jämiä, ylijääneet parsat, täysjyvämakaronia, fetapaketin jämät, basilikaa, kananmuna, pähkinöitä ja turaus salaatinkastiketta. Ja oli hyvää, oikeasti hyvää. 

Ja ei, en todellakaan ole mikään terveysintoilija. Voisin kyllä olla. Herkkuja uppoaa ihan kohtuudella. Olen pahimmanlaatuinen keksihamsteri ja rakastan suklaata ja leivonnaisia. Yritän kuitenkin noudattaa jonkinmoista kohtuutta (talvisaikaan tosin etenkään suklaan suhteen tuloksilla ei voi kehua) ja kerätä edes useimpina päivinä eteeni pari ihan täysipainoiseksi laskettavaa ateriaa. Sitten jonain päivinä syön ihan surutta pizzaa ja toisena (kasvis)hampurilaisen ja seuraavana maistuukin taas vain salaatti. Ja kohta tulee kesä, mintut nousevat ja pääsen nauttimaan minttu-meloni -salaatista, joka on grillatoun halloumin seurana ihan herkkujen herkkua.

Mitä te muut syötte keväisin ja vaikuttaako vuodenaika paljon siihen, mitä haluatte syödä?

Suunnittelua

Sarjassamme miten siirrämme ajatuksen visualistin pääkopasta insinöörin pääkoppaan niin, että väärinymmärryksen vaara jää vähäiseksi. Juu, palikoilla ja piirtämällä. Palikat olivat insinöörin idea, piirros sitten vähän kokonaisvaltaisempaa käsitystä varten. Kaipa tuo ymmärsi. Ja tokihan tuo itsellekin auttaa kummasti hahmottamaan asioita, kun hiukan tekee niitä näkyvämpään muotoon.

Välillä on kieltämättä vähän vaikea muistaa, että muut eivät pysty laittamaan silmiään kiinni ja näkemään miltä suunnitelma tulee valmiina näyttämään ja ihan vain tietämään miten mittasuhteet hahmottuvat. No, sitten käytetään mittanauhoja ja keppejä ja kaikkea muuta vakuudeksi, ne jotkut kun eivät ihan aina suostu myöskään uskomaan, että jotkut ihan oikeasti kykenevät. Minun mielestäni olisi kyllä helpompaa, jos molemmat vain katsoisivat lopputulosta päänsä sisällä, muta harmittavasti se ei kaikilta suju. Joten piirretään... Nuo laatoitukset ja muut ovat sitten ihan vain kuvattu noin. Haaveena olisi kyllä etenkin tuohon kasvihuoneen eteen keksiä jotain hiukan hauskempa harmaan peruslaatan sijaan. Mutta katsotaan. Kieltämättä olisi kiva, jos tuo olisi jo totta... Mutta oikeasti totuus on tässä...

Ensimmäinen oja kaivettu valmiiksi ja yrtit siirretty turvaan varamaahan... Jotta siinä se. Mutta vähitellen... Sillä aikaa ajattelin pikkuhiljaa alkaa perkailla kukkamaata, jaella kuunliljoja ja puhdistella rikkaruohoja vähemmälle. Senkään aika ei tosin taida olla ihan vielä. Ehkä viikon kuluttua, kun kasvit alkavat nousta paremmin ja näke mitä on missäkin... Jospa sitä odotellessani sitten vaikka esikasvattaisin. Mies lupasi hoitaa kasvatuslaatikot ensiksi paikoilleen, että saame tänäkin kesänä kesäkurpitsaa. Hitsit, kun ei millään malttaisi odottaa... Puutarhahulluus iskee lapiolla päähän.