Tämä on aika kuvaava esitys tästä kesästä... Katselin juuri koneelta kuvia kesistä, jolloin olemme asuneet täällä ja voi että miten ihanan aurinkoista ja juu - kesäistä niissä olikaan. Kukkaset kukkivat, lapset hilluivat helleasuissaan ja uimarantaretket olivat päivittäisiä. Jotta voihan masennus. Tosin kyllä Silakka sentää mulkkasi kunnolla tuossa vesilävessä kaatopaikalla. Toinen saapas oli puolillaan vettä. Melkein kuin olisi käynyt uimassa.

Eipä tässä muuta sitten voi kuin yrittää vetäistä villaista niskaan, laittaa puita pesään ja valmistaa lohdullisia ruokia. Yletön sisäileminen on aiheuttanut jopa kesällä ennenkuulumatonta sisustamisen tarvetta. Yleensä kesäisin eniten sisustamiseen viittaavaa on rantapyyhkeiden ripusteleminen milloin minnekin kuivamaan ja isoimpien hiekkakasojen eliminointi eteisestä.

Niin ja se ruoka. Tänään tein kasviksilla täytettyä munakasrullaa. Oli hyvää, jopa lasten mielestä. Paitsi kesäkurpitsa, joka ei kuulemma edelleenkään ole missään olosuhteissa hyvää. Hmpf. Minun mielestäni se kyllä oli, tuollakin. Niin ja rucola, se on suoraan omalta takapihalta. Sitä osastoa, joka suostuu kasvamaan säästä huolimatta.

Kasviksilla täytetty munakasrulla

Munakas:

6 munaa 

6 dl maitoa 

1 dl vehnäjauhoja 

1 tl suolaa 

2 tl voita tai öljyä

Riko munat kulhoon ja riko niiden rakenne. Sekoita joukkoon loput aineet. Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle ja paista 200 asteessa n 20 minuuttia.

Täytteet:

Tomaattikastike

1 prk tomaattimurskaa

hunajaa, suolaa, pippuria, öljyä, timjamia, rosmariinia,valkosipulia

Laita aineet kattilaan ja anna kiehua rauhassa puolisen tuntia, kun teet pohjaa ja muita täytteitä.

1 kesäkurpitsa

1 murskattu valkosipulin kynsi

öljyä ja margariinia/voita

Suolaa, pippuria, persiljaa

Viipaloi kesäkurpitsa juustohöylällä. Laita öljy ja rasva pannuun, murskaa valkosipuli sekaan. Lisää hetken kuluttua kesäkurpitsa ja hauduttele ja kääntele kypsähköksi. Mausta.

Lisäksi:

Juustoraastetta, raejuustoa, tuoreyrttejä (esim timjamia, meiramia, minttua).

Kun kypsä munakaspohja on jäähtynyt hiukan, kumoa se puhtan leivinpaperin päälle. Levitä pinnalle tomaattikastiketta, kesäkurpitsaviipaleet, tuoreyrttejä, raejuustoa ja juustoraastetta. Kääri rullalle. Lisää pinnalle ylijäänyttä tomaattikastiketta ja juustoraatetta. Kuorruta 200 asteessa n 20 minuuttia.

Ei kasva... Jurovat ja murjottavat ja taisivat nuo isommat lehdet ottaa kylmääkin taannoin lumisatessa. Hengissä sentään ovat, mutta jotenkin muistelisin, että aiempina vuosina lehdet ovat olleet melkoisen paljon näyttävämmissä mitoissa tässä vaiheessa kesää. Jännityksellä odotan. 

Nämä sitten puolestaan kasvavat ja kukoistavat. Sinänsä hassua, koska viime vuonna kesäkurpitsat rehottivat ja salaatti murjotti eikä oikein edes itänyt. Mutta kyllä minä kaiken uhallakin kaipaisin hiukan lämpimämpiä ilmoja.

Tietenkin, jos heittäytyy yltiöpositiiviseksi, voi sanoa, että kukkapenkkiprojektin kannalta tämä sää on ollut vallan ihanteellinen. Kasvit eivät ole päässeet nuutumaan odotellessaan ja harvemmin on ollut tuskallisen hiostavaa maata kaivellessa. Nyt tuo iso maa on jo hyväll mallilla. Enää pitää ottaa painottelu kuunliljojen kanssa ja jakaa ja istuttaa ne paikoilleen. Ne tulevat vähän niinkuin vyöksi tuohon paljaaseen kohtaan. Mieluusti keksisin jonkun oikein korkean, mutta hyvin pystyssä pysyvän perennan niiden taakse. Kimikki olisi vallan ihanteellinen, mutta ostin ja tapoin jo yhden. Ei taida maksaa vaivaa kokeilla uudelleen... Niin ja reunuskasviosasto on vielä hiukan hakusessaan.

Ostin minä tänään vähän kukkaisuuksia pihalle. Pinkki pioni, Sarah Bernhardt, tulee johonkin kohtaan isoa penkkiä ja rönsyansikat ovat joskus tulevaa varjomaata varten ja menevät odottamaan ja toivottavasti lisääntymään sivupihan ison angervon juurelle.

Juhannustanssit

Minä avaan syömeni selälleen

ja annan päivän paistaa,

minä tahdon kylpeä joka veen

ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus

ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

-Eino Leino

Kesälukemista

Häpeämättömästi tungin taannoin lapseni kouraan yhden kirppikseltä löytämäni Viisikko-teoksen ja pienen periatteellisen rimpuilun jälkeen kirja ei irronnut neidin kädestä kuin kiskomalla. Jotta lisää piti saada. Huutiksesta löytyy kirjallisuutta kohtuuhintaan ja tämä annos Enid Blytonia kotiutui tänään. Lienee turha mainita, että lisää on matkalla. Ja että ihan pikkuisen kutkuttaisi keräillä koko sarja. Ainakin Viisikkoja. Toisaalta Seikkailu-sarja taisi olla Blytonilta ehdoton suosikkini... Ja ihan jänniä nuo Seikkailutkin olivat. Lienee syytä tunnustaa, että on mahdollista, että paneudun lapsuuteni dekkarimaailmaan itsekin. Ainakin noista saa hyviä retkieväsvinkkejä. 

Ja voi että noiden kirjojen kannet ovat hienoja! Itse olen tainnut lukea Viisikkoja pääosin pehmeäkantisina versioina ja vähän myöhempinä painoksina. Nämä peittoavan useimmat nykykirjat kansitaiteellaan mennen tullen.

Hankin minä itsellenikin kevyttä kesälukemista. Tai aika paksu tuo Tikli on, mutta niin moni on kehunut, että pakko lopettaa vaihteeksi iskenyt lukulama ja ensin lukaista kesken oleva Paul Austerin teos ja sitten siirtyä Tikliin. (Taisin minä kyllä lukea jo pari ensimmäistä lukua.) Tai no, ihan ensiksi hankkiudun lopustakin migreenioireilusta (johon liittyy puutteita luku- ja kirjoitustaidossa) eroon.

Silakkakin sai kesälukemista. Veeran keittiöpuuhat ovat ihan taattua Tatu ja Patu -laatua ja kirja saavutti jo ensilukemalla huikean suosion.

Tänään kotona

Tänäänoli kylmä. Oikein kunnolla koleaa. Eilen minulla tosin oli vielä kylmempi. En tajunnut mistä johtui ennenkuin tuikinta toisen silmän takana alkoi... Ystäväni migreeni tuli vaihteeksi kylään. Eilinen iltapäivä ja ilta meni sitten tiiviisti sohvan seurassa. Ja niin meni tämäkin päivä, mutta nyt alkaa pikkuisen tuntua siltä, että alan palata ihmisten kirjoihin. Ehkä. Mistä puun takaa tuokin pirulainen taas harppasi. Tänään kävimme kyllä aamukävelyllä keräämässä vähän lupiineja ja sitten tarkastamassa mitä rakeet ja lumi olivat saaneet aikaiseksi pihalla. Eivät toistaiseksi sen pahempia. Toivottavasti kasvilapsoset sinnittelevät jatkossakin, vaikka kieltämättä vähän on luvattu ensi yöksikin vilakkaa.

Eilen meillä soi ovikello ja kiltti naapuri toi Silakkaiselle yllärin. Ihan itse ommellun sellaisen. On riittävästi pitsiä ja kukkia, alushameessa brodyyrireunus niinkuin prinsessalla pitääkin. Meillä asuu kaksi neitiä, jotka uskovat totuuteen, jonka mukaan röyhelöitä ei vain yksinkertaisesti mekossa voi olla liikaa ja helmojen pitää heilua kunnolla. Tosin niin uskoi niiden äitikin. Kasvoin 70-luvulla unisex-kaudella, mutta onneksi sain periä isompien sukulaislapsien 60-luvun ihanuusmekkoja.

Sää kun ei oikein houkutelllut ulkoilemaan, piti keksiä muuta. Isompi tyttö halusi maalailla kiviä ja sai maalata. Maaleja jäi paletille niin paljon, että muutakin taidetta syntyi. Minä en ollut ihan parhaimmassa vedossa, mutta isosiskosta on onneksi kehkeytymässä oikein laatuisa askartelunohjaaja pienemmälle. Etenkin tälläisissä poikkeustilanteissa.

Puutarhasunnuntai

Aamu alkoi oikein mukavasti. Avasin telkkarin ja hei! Sieltä tuli puutarhaohjelmia. Ja sitten kun avasin verhot, totesin, että sääkin oli odotusten vastaisesti mitä mainioin. Jotta aamupalan jälkeen piti sännätä pihalle kovasti inspiroituneena.

No, kieltämättä sille inspiroitumiselle on hiukan tarvettakin. Mutta tässä vaiheessa kukkapenkistä oli jo kärrätty peräkärryllinen multaa naapuriin maantäytteeksi, pehmitetty savea talikolla pohjaksi, yritetty kaivaa kompostista maanparannusainetta ja todettu, että tuomen (matoiset) oksat olivat liian matalalla eli tiellä ja karsittu niitä ja kipattu lopulta 24 säkillistä multaa kasvualustaksi. Siis tuohon taustalla häämöttävään kukkamaahan.

Sitten aloitinkin painiottelun kasvien kanssa. Ihan tuo piirtämäni suunnitelma ei pitänyt, mutta aika lailla sen mukaan etenkin. Siinä vaiheessa kun mummu ja vaari palauttivat lapset, aloin olla jo aika valmis luovuttamaan tältä päivältä. No, vähän vielä jaksoi. Mies aina välillä auttoi painavampien kasvustojen kanssa ja loppuajan siilaili sorasta karkeinta osuutta perustuksia varten ja laittoi vähän suodatinkankaita ja eristyslevyjä ojennukseen. Tuohon vaiheeseen se tällä kertaa jäi. Aika piesty olo, kieltämättä, mutta hauskaa oli.

Bonuksena tapahtui vielä edistymistä sivupihan kivireunusten suhteen. Siinä sitä soraa silaillessa, kun tuli hienompaa ainesta sen veran, että se piti upottaa johonkin... Joten upotettiin tuohon. Juurimatto vähän lopahti kesken, mutta taitaa ajatukseni ihan toimia. Jatkossa poistan ylimääräiset matot ja lisään nurmikon puolelle multaa. Eiköhän tuolla varjoisammallakin puolella joku maanpeitekasvi viihdy. 

Mutta tiedättekös. Odotan kyllä innolla sitä, kun tuo iso kukkamaa on vihdoin kunossa. Siihen nähden tuo etualan iirispenkki on ihan piisofkeik eikä siihen varmaan uppoa multaakaan kuin ehkä kahdeksan säkillistä. Sitten on kaikenmoista pientä reunustamista yms., mutta ton ison kukkamaan suhteen tunnen olevani voiton puolella!!! Sitten pitää enää keksiä minne nuo ylijäämäkasvit upottaa... No, kaipa ne jollekulle kepaavat.

Niin ja se tienvierusta on nyt siisti. Lautakasa poissa ja laatatkin talon seinustalla. Ehkä siitäkin vähitellen hyvä tulee. Mutta olipa mukava päivä! Nyt olen ansainnut suihkun ja suklaata.

Perjantai 13. päivä

Kesäkuun 13. perjantai oli kerran elämäni synkin päivä ja lähtökohtaisesti se tuntui siltä nykin. Päätin ottaa päivää niska-persotteella kiinni ja kampittaa pahat aavistukset pihalle. Säälle ja kylmyydelle en voi mitään, mutta aina voi painotta niitä kivoja asioita. Kuten Silakka, joka aina aamulla kysyy mikä päivä on ja riemuitsee sitten siitä, mikä päivässä tulee olemaan mukavaa. Tänä aamuna huippujuttu oli, että on perjantai ja saa pizzaa. Joten teimme pizzaa ja jälkkäriksi keikauskakkua raparperista ja söimme sitä runsaan jäätelön kera. Oli hyvää. Aurinkokin välillä kurkisteli.

Telkkarista tuli rytmistä voimistelua ja pikku voimistelijani olivat aivan haltioissaan ohjelmista ja erityisesti esiintyjien kimaltelevista asuista. Nuorison säteilevä innostus melkein ohitti pettymykseni siitä, että urheilu jälleen kerran ohitti minun pääntyhjennysohjelmani ts. Kyläsairaalan tärkeysjärjestyksessä. No, söin pizzaa ja katselin lapsiani.

Illalla sain vielä lisää postiiivisuusterapiaa. Mies on virkistäytymässä ja tulee kun tulee. Mietin vähän, että onkohan neideillä jo ikävä. Vielä mitä, pikkuneiti käpertyi kainaloon ja kuiskasi, että on ihan huippua olla tälleen yökyläilemässä vain äidin ja siskon kanssa.

Vähän tosin harmittaa se, että olisi täysikuu, mutta se ei taida juuri pilvien taka erottua.