Perjantai 13. päivä

Kesäkuun 13. perjantai oli kerran elämäni synkin päivä ja lähtökohtaisesti se tuntui siltä nykin. Päätin ottaa päivää niska-persotteella kiinni ja kampittaa pahat aavistukset pihalle. Säälle ja kylmyydelle en voi mitään, mutta aina voi painotta niitä kivoja asioita. Kuten Silakka, joka aina aamulla kysyy mikä päivä on ja riemuitsee sitten siitä, mikä päivässä tulee olemaan mukavaa. Tänä aamuna huippujuttu oli, että on perjantai ja saa pizzaa. Joten teimme pizzaa ja jälkkäriksi keikauskakkua raparperista ja söimme sitä runsaan jäätelön kera. Oli hyvää. Aurinkokin välillä kurkisteli.

Telkkarista tuli rytmistä voimistelua ja pikku voimistelijani olivat aivan haltioissaan ohjelmista ja erityisesti esiintyjien kimaltelevista asuista. Nuorison säteilevä innostus melkein ohitti pettymykseni siitä, että urheilu jälleen kerran ohitti minun pääntyhjennysohjelmani ts. Kyläsairaalan tärkeysjärjestyksessä. No, söin pizzaa ja katselin lapsiani.

Illalla sain vielä lisää postiiivisuusterapiaa. Mies on virkistäytymässä ja tulee kun tulee. Mietin vähän, että onkohan neideillä jo ikävä. Vielä mitä, pikkuneiti käpertyi kainaloon ja kuiskasi, että on ihan huippua olla tälleen yökyläilemässä vain äidin ja siskon kanssa.

Vähän tosin harmittaa se, että olisi täysikuu, mutta se ei taida juuri pilvien taka erottua.