Siinä se on, pikkuinen palstani. Muistin laitta herneet likoamaan aamusta ja illalla kipaisimme kylvämässä ne maalle. Hiukan hirvittää huomiselle luvattu vedenpaisumus. Mahtavatko herneet kellua kastelukanavaan jo ennen kuin linnut syövät ne? Tunnustan, että lähtöasenteeni on enemmänkin mallia pessimisti ei pety. Jos jotain saan kasvatettua syömiskunton, olen kovasti onnellinen. Kasvimaa on kieltämättä mallia aloitteleva viljelijä ottaa varman päälle ts. perunaa, sipulia, herneitä ja pari penkkiä kesäkukkia lasten iloksi ja ötököitä karkottamaan.
Onneksi voin kotona sentään kääntää katseeni ruusutarhaani, jonka ainoa pensas kukkii ihanasti, vaikka juhannukseen on vielä hetki. Samoin unikko on intoutunut tekemään vallan ennennäkemättömän määrän nuppuja. Ensimmäinen poksahti auki tänään. Huomista sadetta ennakoiden tein unikolle ex-tempore -tukisysteemit ympärille. Jospa se ei tuennan ansiosta makailisi pitkin pihamaata niinkuin vähän jokaisena aiempana kesänä on käynyt.
Huomenna taitaakin olla ohjelmassa lähinnä sisälläistumista. Eipä silti, kotihommia on kyllä odottamassa ihan riittävästi. tekisin vain paljon mieluummin niitä ulkona tapahtuvia. Esim se iso kukkamaa on edelleen istuttamatta uusiksi. Huomenna voisin ehkä saada loistavia ideoita sen kukkien uuteen järjestykseen... Ja myöhemmin myös järjestää ne. Puutarhanhoidon suhteen olen hiukan mallia adhd, joka säntäilee projektista toiseen, koska niiden aloittaminen on ihan mahdottoman hauskaa. No, yleensä projektit tulevat kyllä aikaa myöten valmiiksikin, kunhan vain saan itseäni niskasta kiinni. Kuten esimerkiksi tänään, kun sain lopultakin lannoitettua kärhöt ja alppiruusuni(, jota ei muuten hotsittanut tänä vuonna kukkia lainkaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti