Lempikukkani kukkivat juuri! Särkynyt sydän alba, jonka ostin kai sinä kesänä kun muutimme tänne ja joka on muuttanut paikasta toisen monen monta kertaa. Nytkin raukalla on hiukan ahdasta, kun väriminttu päätti viihtyä turhan tosissaan. Ehkä siirrän sen vielä jonnekin...
Ja iirikset. Niistä en edes aloita. Paitsi että sen verran sanon, että tuo ihana, kukkiva puska aiheuttaa miltei halimisentarpeen. Ainakin silittää pitää aina ohimennessä. Minulla on kyllä useampaakin lajia kurjenmiekkoja. Vaaleanpunaisesta ja valkoisesta haaveilen kovasti.
Tänään kävimme myös aloittelemassa kasvimaata tuolla palstapuolella. Toivottavasti istutimme perunat oikeaan paikkaan. Saimme siis luvan liittyä viljelemään ystävän palstalle ja sijaintitiedot olivat hieman hatarat. Mutta toivokaamme parasta. Sipulitkin tuli haudattua, kun olin saanut kitkettyä rikkaruohot alustasta. Isompi neito sai kylvää kesäkukkia ja minun pitää muistaa laittaa herneet likoamaan ja käydä hiukan kylvämässä lisää. Papujakin voisi harkita, jos moisia osuu kaupassa vielä kohdalle.
Mutta kylläpä n. kymmenvuotias minä olisi vähintäänkin järkyttynyt, jos kuulisi, että kitken ja kastelen ihan mieluusti ja vapaaehtoisesti. Meillä oli kaupungin palstalla kasvimaa, kun olin lapsi ja muistan edelleen, miten ärsytti mokoman pläntinn hoito ja kastelu. Puhumattakaan jostain mummulan perunapellon kitkentätalkoista (koska siellä oli hämähäkkejä). Ei lapsena ihan hahmottanut, miten hienoa oli sitten saada lautaselle niitä itse kasvatettuja kasviksia...
Ihania kukkivaisia. Minullekin kitkeminen oli lapsena pakkopullaa...
VastaaPoistataitaa olla moinen vähän kaikille lapsille. Meillä isompi julistaa jo suureen ääneen vihaansa kasvimaata kohtaan. ;)
Poista