Joulu tulla jolkottaa..

Ja sen lähestymisen kunniaksi laitoin tähden olohuoneen ikkunaan. Mä en ole ikinä ollut suuri ikkunatähtien ystävä, mutta tämä yksilö oli varsin viehättävä ja on auttanut minua sopeutumaan muuallakin moisiin kapsituksiin. ;) Oikeasti mä en enää osaisi kuvitella joulunaikaa ilman tähteä ikkunassa. Sen laittamisesta alkaa joulunodotus. Epäilyksistäni huolimatta, taidan kuitenkin olla löytämässä jonkunlaisen joulumielen tänäkin vuonna.

Joulunodotuksen alun kunniaksi piti myös saada hyvää ruokaa. Jamien kotona -kirjan cannelloni-resepti on pettämätön eli toteutin herkkuruoan nälkääni sen. No, pikkuisen jouduin taas soveltamaan, mutta jos mä joskus jotain kokkaan täysin ohjeen mukaan, annan kelle tahansa luvan piirtää olkkarin seinään ison mustan ristin.

Ja lopultakin sain sovittua itseni kanssa lapsen joulukalenterin olomuodon.. Onhan tuolla siis perinteinen paperinen luukkukalenteri, mutta kun on ihan pakko saada tehdä joku itsekin. Eli tänä vuonna teen joulukirjaa, johon tulee joka päivälle itse kirjoitettu jotenkin jouluun liittyvä loru tai runo ja jonkinmoinen jouluinen kuvitus. Teemana ovat yllättäen piparkakut... Pari sivua on jo tehtynä eli huomisaamusta selvitään. ;) Muutenkin tuohon voisi olla kiva vaikka liittää kuvia, pipariresepti tms. Katsotaan, mihin aika ja into riittää...

Lumi tuli lumi meni..

Mutta yksi lumiukko tuli kyläpaikassa neidin iloksi tehtyä. (minä en osallistunut talkoisiin muuta kuin ihailevana osapuolena) Ukkelin korkeus oli melko vaatimaton, "vain" n 2,5 m.. :D Komiasti vilkutti ja elikin n. vuorokauden ennekuin romahti. Kyläileminen teki hyvää ja virkisti kummasti, vaikka moisesta rangaistuksena nyt sitten hoivailen räkäistä tyttöä. Neiti tosin leikkelee nytkin tyytyväisenä lahjapaperia silpuksi ts. askartelee. Pitänee antaa liimapötkö kouraan ja katsoa, mitä silppuamisesta seuraa.

Tänä aamuna...

Oli vallan ihana herätys. :) Iltapäivällä sain vielä jälkilahjontana Unicefin kolmiulotteisen joulukalenterin.

Vihdoin se kaulahuivi....

Siis itselle. Ihanasta punasävyisestä Noro Blossomista, joka tarttui käteen taannoin messuilta. Malliksi otin simppelin reikäneulosmallin kirjasta Hurmaavat huvit, tosin alkuperäiseen malliin kuluisi pujoteltuja samettinauhoja, nappeja yms turhia härpäkkeitä. ;) Mulle riittää tämä langan kauneus ja siihen tuo perusneule oli just omiaan. Niin ja lankaa kului 100g eli kaksi vyyhteä, puikot olivat 7,5:n bambut. Huivi on lämmin ja suloisen pehmeä..

Sitten seuraavana reality bites. Enpä jaksanut siivota lavuaaria ennen kuvausta.. Tiskipöydälläkin majailee vähän sitä sun tätä. Onneksi kaikki ei näy. ;)

Mä kutaisin tänään jämäkerästä Novita Bambua tälläisen ihan tiskirätin värisen tiskirätin. Pitää hankkia kauniimpia värejä tuota, jos rätti on hyvä. Mutta mä veikkaan, että tuo ihan toimii ankeahkosta sävystään huolimatta. Pitänee kutoa nopeasti toinen violetista kerästä tuliaisiksi... Niin ja neulemali oli joka toinen rivi oikein-nurin ja joka toinen oikeaa. Tuolla tulee mukavan kevyt, mutta pikkuisen kohoileva pinta. Seuraavan rätin mä kyllä teen vähän isommaksi, tuossa oli 45 silmukkaa, 50 voisi olla parempi määrä. Niin ja puikkokoko oli 3,5.

Mums mums..

Joinain päivinä tulee ihan pikkiriikkisen syötyä itsensä ähkyyn. Pitsaa, limpparia, lättyjä ja joulutorttuja.. Seurauksena lievää huonovointisuutta illalla. Koskahan sitä oppisi? Mutkun se pitsa oli niin hyvää ja kaikki muukin. Ne kaapissa huudelleet suklaat sain kuitenkin jätettyä rauhaan. Ja olin mä sentään pari tuntia pihallakin nauttimassa lumesta ja pikkupakkasesta. Ihan kiva päivä kaikin puolin. Kohta voisi vaikka siirtyä sohvalle Blossomista huvia neulomaan ja sitten unille. Ja kyllä mä siis jo nyt voisin kevyesti syödä mitä vaan, mutta hillitsen itseni kuin nainen!

Yhteisaskartelua ja ensilunta

Ostin jo aiemmin kirpparilta taulunkehyksen pienen hyllyn rakentamista ajatellen. Alkuaan ajatuksena oli tehdä neidin leikkimökkiin hylly, mutta mä luulen, että nyt siitä tuleekin ihan äidin omaisuutta. Minä suunnittelen, mies saa toteuttaa. No, mä kyllä aion maalata tuon ja tapetoida takaseinän. Mies saa ruvata ja sahata. ;) Nyt vaan pitäisi päättää, jääkö kehysosa kullanväriseksi vai maalaanko senkin valkoiseksi? No, se riippuu myös taustatapetin väristä ja tyylistä eli siitä, millaista tapettia saan pummattua siskolta. Sit vielä pitäisi keksiä, mihin tuo sijoitetaan ja mitä sinne sijoitetaan. No, eiköhän sekin vielä onnistu.


Ensilumikin satoi viime yönä, mistä koirammekin innostui. Tottahan koiran on ulos päästävä kello kolme aamuyöllä, kun on valoisaa.. Ja oikeasti oli valoisaa. Ihan uskomatonta, kun on tottunut siihen loputtomaan pimeyteen, mikä on vallinnut. Eipä tuo kauaa tule kestämään, mutta kaunista on vähäinenkin lumipeite. Kukahan muuten siivoaisi takapihan ja mm. tyhjentäisi kukkaruukut?

Mutta oikeasti mä kyllä arvostaisin kovasti sitä, että tuo elikko totuisi valoisuuteen ja antaisi meidän nukkua..

Namnam..

Jotta tälläinen herkkulautanen oli mun istuskelupisteeni viereen rantautunut. :) Tuon paistetun kananmunan puoliksi neulahuovutin, puoliksi märkähuovutin inspiratiopuuskassa yhtenä iltana. Muu rekvisiitta neidiltä kolme vee... Mä en kyllä tiedä, miten mun lakto-ovo-vege-dieettini suhtautuu annokseen, jossa on pari porsasta, kissanpentuja ja smurffi?

Messuillakin tuli käytyä. Siis kädentaitosellaisilla Pirkka-hallissa. Ihan järjetön tungos mutta onnistuin mä sieltä muutaman kerän lankaa mukaani kaapimaan. Ja vähän hahtuvia. Osa saaliista siirtyi jo lapsenvahtipalkkiona eteenpäin, mutta tuosta (hyvin edulisesta) Noro Blossomista ajattelin vääntää itselleni pitkän kaulahuivin ja ruskeasta silkistä jonkin pitsisen ihanuuden. Kahvinruskea Cascade kuuluu pinwheel sweater -tarpeistoon. Ja noista villatopseista osa jo muuntui paistetuksi munaksi, kuten yllä näkyy. Tavoitteena olisi huovutella muitakin ruokia neidin iloksi. Jostain syystä tuo rakastaa kaikenlaisia kokkaus- ja syömisleikkejä, vielä kun into siirtyisi myös oman virallisen ruokalautasen tyhjentämiseen.. Huoh..