Tänään Silakka sanoi "Auts", saadessaan rokotuksen. Sen j älkeen vain hymyili nätisti kaikille ja jätti aikuiset melkoisen mykistyneseen tilaan. Kuulemma terveydenhoitajan uran aikana ensimmäinen tuonkaltainen reaktio piikittämiseen... Illalla söimme hyvää ruokaa ja jälkkäriksi pullat, jotka isosisko sai valita palkkioksi reippaudesta. Meillä nimittäin molemmat neidot rokotettiin samalla kertaa. Pakko kyllä tunnustaa, että ihan pikkusiskon reippausasteelle isompi ei päässyt, mutta ehkä moinen ei ole tarpeellistakaan. 

Tänään oli niin lämmin, että oli ihan pakko ajella vielä kerran rantaan uittamaan lapset. Tuuli oli jo aika viileä, mutta vedessä oli lämmin. Ainakin isomman pois houkutteleminen oli kohtuullisen vaativa tehtävä. Onneksi jäätelö on aina hyvä porkkana. Vielä hetken kun on kesäkioskikin avoinna. Jotenkin haikeaa, kesä oikeasti alkaa olla ohitse. Aamuisin terassin kaiteilla on jo vahva kerros kastetta.

Mikähän muuten ampiaisia riivaa? Tuntuvat mokomat olevan ihan mahdottomalla tuulella. Tänä aamuna koulumatkalla yksi iski minua suoraan lapaluoden väliin. Edelleenkin kutisee ja kirvelee...

Niin se alkoi, se ihan oikea koulu isommalla tytöllä. Pikkusisko ei tykännyt yhtään, kun sisko meni kouluun ja palasi kotiin vasta iltapäivästä. Piti maata monta kertaa lattialla mahallaan rähisemässä typerälle äidille, joka ei tehnyt mitään, vaikka hyvin tiesi vääryyden tapahtuneen.

Kuulin tänään, että on olemassa ihan oikeasti sudenkorentojen bongaajia. Meillä tuossa saaressa moisia lentelee ihan valtavasti. Iski heti tarve alkaa tunnistella. Sivustokin löytyi siihen touhuun avuksi. Kuvan yksilöä en ole vielä saanut tunnistettua. Olisiko joku syyskorennoista?

Vanha olohuoneen jalkalamppu sai lähdöt ja mies askarteli Ikean löytöpisteestä mukaan tarttuneelle PS-valaisimelle kiinnityksen kirjahyllyyn. Eiköhän se valaise riittävästi apuvalona talven pimeinä iltoina ja vie ainakin paljon vähemmän tilaa kuin aiempi, Ikealainen Samtid, johon ehdin kyllästyä ihan totaalisesti. 

Innostuin tutkiskelemaan oven maalejakin vihdoinkin ihan tosissani eli otin ruuvimeisselin ja rapsuttelin koloista irtonaiset maalit pois.Ilmeisesti maalia on jostain syystä vain yksi kerros eikä sekään ole kovin hyvin kiinni. Olin hiukan kallistunut jo siihen suuntaan, että puhdistaisin ovet puupinnalle ja vetäisin niihin venelakan päälle, mutta tämän päiväinen rapsuttelu sai maalaamisen tuntumaan ihan hyvältä ajatukselta. Vaikka osa maalista olikin irti, se kiinni oleva on kiinni sitäkin tiukemassa. Speed heateria en ole vielä kokeillut, sen testaamisen jälkeen teen lopullisen päätöksen. Todennäköisesti maalaaminen jää ensi kesään, mutta onpa ainakin ajatustyö ja suunnittelu hoidettu huolella. 

Iso tyttö sai tänään kellarista "uuden" menopelin allen. Pienellä pesulla (ja uudella satulalla) serkkuni vanha pyörä on kuin uusi. Hiukan neitiä jännitti alussa siirtyminen kerralla kaksi kertaa isompaan polkumasiinaan, mutta pienen harjoittelun jälkeen homma sujui jo mainiosti. Pienempi tyttö hyökkäsi heti vapaaksi jääneen pikkupyörän ohjaustankoon kiinni sen näköisenä, että sen seuraava omistaja seisoo tässä.

Ai niin. Huomena alkaa koulu. Yksi elämänvaihe on lopulisesti ohitse...

Pyh...

Tänään piti tehdä kaikenlaista. Toisin kävi... Ison tytön tämän viikon tauti paljastui vatsapöpöksi, joka iski sitten eilen illalla minuun. Silakka vielä teki viime yönä hammasta, joten tämä päivä meni minun osaltani pääosin vaakatasossa voimia keräillessä. Iltapäivästä, kun Silakka nukkui pihalla rattaissa, nukahdin istualleni portaille. Ihan hetkeen en ole ollut näin väsynyt.

Onneksi on tuo terassi jo noin hyvällä mallilla, että sen rappusilla voi nukkua. Harkitsin kyllä vakavasti raahaavani patjan terassin nurkkaan ja ottavani pikkutytön seurana kunnon unet, mutta jäi tällä kertaa. Se ekotuoli olisi kyllä ihan kiva saada vähitellen, että ei tarvitsisi rappusilla torkkua ohikulkijoiden hämmästeltävänä. 

Isompi tyttö kävi musiikkipajassa ja mies valokuvia katsastamassa. Minä manailin itsekseni; Sen kerran kun tässä kylässä olisi jotain mukavaa tarjolla, minä makaan ketarat oikoisenaan enkä jaksa edes ajatella kotoa lähtemistä. Siitä nyt puhumattakaan, että en ihan hirmuisen suurella innolla välitä levittää tautiani. Mutta kyllä pikkuisen kirpaisee kuitenkin se tosiasia, että ihan kohta esiintyy yksi kaikkien aikojen suosikkibändeistäni eli 22 pistepirkko puolen kilometrin päässä. Blääh. Eikä tarvinnut niille asuntomessuillekaan tällä kertaa päästä käymään. Joten katsotaan sitten keihäänheiton finaalia.

Lapiohommia

Mustaherukat ovat ihan kohta poimintakypsiä. Meillä käy tuollainen kaksijalkainen rastas aika usein puskissa. Ei se haittaisi, jos neiti myös söisi marjoja, yleensä vain irvistelee ja sylkee ne pois suustaan. Muta pakko on päästä poimimaan... 

Lavoilla kasvu on ollut melkoisen röyhyävää. Kylvin pariin kulmaan kukkasiemensekoitusta ja alun mietiskelyn jälkeen nekin siemenet vallan villiintyivät. Löysin myös ikivanhan pussin, jonka pohjalla oli muutama auringonkukansiemen. Kylvimme ne tytön kanssa suurempia toivomatta ja kas, niistähän iti neljä ja ne neljä ovatkin kasvaneet. Nyt jännittää, ehtivätkö ne vielä kukkiakin tämän kesän aikana. Ainoa varjopuoli kukkapaljoudessa on, että en ajatellut tuota kukkien kasvun määrää ihan loppuun asti ja nyt takanurkan yrtit kärsivät hiukan valon puutteesta. No, ensi vuonna järjestystä voi hiukan miettiä uusiksi. Joka tapauksessa etenkin tuo oikeanpuoleinen lava on suorastaan kunnostautunut kasvualustana.

Muistaako muuten kukaan, mikä tuo herkkä, sininen kukka on nimeltään?

Hei! Uusia lukijoita! Tervetuloa. :)

En tiedä ehdinkö sienimetsään, mutta onneksi sain Viron tuliaisina herkkutatin.