Ehdin tänään piipahtaa pikaisesti kierrätyskeskuksessa ja ihan pakko oli napata nuo kauniit alpakkalautaset sieltä mukaan. Niissä on kauniit monogrammit kaiverrettuna käsin ja päiväysten vuosiluvut 50-luvulta. Vuosiin en oikein osannut pitää noita pikkulautasia missään arvossa, mutta jotenkin noita vanhempia versioita aiheesta on tarttunut viime vuosina mukaan. Ne ovat tosiaan vain alpakkaa ja koneellisesti prässättyjä, mutta työn laatu ohittaa tämän päivän osan hopeistenkin vastaavan ihan mennen tullen. Niin ja ovat hyvin kauniita peilatessan liekkejä kynttilöiden aluslautasina.

Etenkin tuo käpykoristeinen lautanen on minun silmääni vallan viehättävä ja heti kun olin saanut lautasista liialliset hapettumat Universal stonella, lautanen sai seurakseen kivi-tuikun ja jo aiemmin keräämäni lepän pikkuiset kävyt. En taida silti uskaltaa sytyttää tuikkukynttilää käpjen keskelle (suvun palomieheltä voisi löytyä parikin mielipidettä touhun järkevyydestä), vaikka se varmasti olisi hyvin kaunis tuossa palessaan. Ilman tulenarkoa koristeita ehkä kuitenkin mieluummin...

Pikkujoulukakku

Eilen kävimme avaamassa joulun ja kurkkimassa joulumyyjäisiä. Tänään ajattelin leikkiä edes pikkuisen pikkujoulua kotonakin ja kehittelin yksinkertaisen, jouluisen maustekakun. Ylimmäinen kulhonnuolija jo kehui taikinan makua ja kakustakin tuli ihanan murea ja maukas. Jopa nuorempi ruokakriitikko halusi toisen palan ja pihisti vielä kolmannenkin salaa. Pitää siis ilmeisesti laittaa ohje muistiin.

Piparkakun makuinen puolukkakakku

1 dl kaurahiutaleita

3,75 dl vehnäjauhoja

1,5 dl fariinisokeria

1,5 dl sokeria

1 tl soodaa

2 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia, neilikkaa, kardemummaa ja inkivääriä kutakin

50 g margariinia

2 dl riisimaitoa

1 muna

2 dl pakastepuolukoita

Lämmitä uuni 180 asteeseen, voitele ja jauhota kakkuvuoka (halk n. 24 cm). Sekoita kuivat aineet hyvin kulhossa. Sulata rasva ja sekoita riisimaito sen joukkoon. Lisää rasvaseos ja muna kuiviin aineisiin. Lisää lopuksi puolukat taikinaan. Kaada taikina vuokaan ja paista n 40 min. kunnes hammastikku jää puhtaaksi, kun sen upottaa kakkuun ja kakku irtoilee vuoan reunoilta. Anna jäähtyä ja tasaantua jonkin aikaa vuoassa.

Koristele tomusokerilla tai sokerivesikuorrutuksella. Oletettavasti tämä(kin) kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä, mutta hyvää se on heti jäähdyttyäänkin.

Noin se tuli tännekin. Kunnon lumipyry nimittäin. Nuorempi neiti katseli aikansa ikkunoista ja kysyi sitten vienosti, jotta voisimmeko mennä vähäksi aikaa ulos, kun on tuota luntakin. Toki voimme, muskarikeikkakin peruuntui, kun sisko sai koulussa kovan päänsärkykohtauksen juuri siihen aikaan kuin meidän olisi pitänyt valmistautua lähtöön. Mutta lumiukon teimme. Minua nauratti, koska tuohan on ihan selvästi joku vanhempi, vähän kumara lady-ihminen. Lady tosin oli niin kumaraista laatua, että useista tukemisyrityksistä huolimatta keikahti kumoon melkein heti, kun pääsimme sisään.

Kansainvälisen miestenpäivän kunniaksi uunissa muhi mötikkä kassleria useamman tunnin ajan ja illasta leivoin vielä brownieita. Ainahan sitä hyviä tekosyitä herkutelulle löytyy. Tuo brownieohje on Hellapoliisin lasten keittokirjasta ja toimii kyllä aikuisellakin. Ainakin sellaisella aikuisella, joka mieluusti leipaisee leivonnaisia, joissa ainekset lähinnä sekoitetaan ja mätkäistään vuokaan ja uuniin. Joka tapauksessa lopputulos on mahdottoman herkulllinen, kevyt ja kuohkea ja samalla sellainen browniemaisen tahmea.

Olen jatkanut sitkeästi kilometrineuletta. Tuota harmaata pitäisi kutoa 2,5 m puoli metriä leveää kaistaletta. Taidan olla suunnilleen puolivälissä. Mutta mitä enemmän sinnittelen, sitä nopeammin neule valmistuu. Sydämen asialla  on yleensä hyvää pakkokutomisaikaa ja tänään tuli viikon ehdoton suosikini kutomisen taustaksi eli Grand design. Se, mikä hirvittää on tietoisuus siitä, että jossain vaiheessa kaikki lankapäät pitää päätellä, ja mielellään sievästi ja näkymättömiin. Ja niitä tulee olemaan. Tuo Garnstudion Lima kun on 50 g kerissä ja yhdestä kerästä tulee n 15 cm neuletta. Voi huokaus... Pitäisiköhän alkaa vähitellen päätellä jo tekemisvaiheessa? Jos lopussa itkettäsi vähemmän...

Hei rullaatirullaa...

Jääkaapissa huuteli munakoiso. Olin ostanut senjo sen verran monta päivää sitten, että tiesin, etä se olisi syytä hyödyntää nopeasti. Ajatuksena oli ollut tehdä munakoisokaviaaria tai muuta dippiä, mutta sitten ei huvittanutkaan vaan oikeastaan teki mieli tehdä otain kiinteämpää syötävää. Tutkin ohjeita ja jääkaapin sisältöä ja kehittelin niiden pohjalta oman versioni täytetyistä munakoisorullista. Ihan huippuhyvä tuli!

Munakoisorullat

1 munakoiso

öljyä

täyte:

pala vaaleata leipää

1valkosipulin kynsi

kourallinen persiljasilppua

2 rkl parmesaniraastetta

2 rkl jotain muuta juustoraasteta (meiltä löytyi Fontalia)

suolaa

pippuria

kuivattua minttua

vuokaan:

purkillinen paseerattua tomaatia (n. 300 g?)

hunajaa

rosmariinia

suolaa pippuria

raastettua parmesania

Leikkaa munakoiso pitkittäin n. puolen sentin siivuiksi. Sivele pinnoille öljyä ja paista viipaleet kevyesti pehmeiksi.

Murenna leipäviipale kulhoon ja lisää siihen valkosipulinkynsi murskattuna ja muut aineet. Levitä täytettä munakoisoviipaleille ja pyöritä viipaleet rulliksi univadille. Kiinnitä rullat hammastikulla. (Jätä osa täytteestä kuorrutusta varten)

Kaada vuokaan ja rullille purkillinen paseerattua tomaattia, lisää pinalle juoksevaa hunajaa ja mausteet. Ripottele pinnalle leivänmuruseos ja raasta lisää juustoa. Gratinoi uunissa 200 asteessa puolisen tuntia.

Me söimme juustotortellinien seurana, höysteenä nokare turkkilaista jugurttia ja reippaasti vihersalaattia. Ihan herkkua.

Silakkainen tuli töhuoneesta valtavalla tohinalla ja esitteli löytönsä. Olen joskus ostanut pussillisen kirjavia lasikuulia ja nyt neiti oli kovasti ihastunut. Vielä enemmän ihastusta herätti se, kun neiti sai laittaa ne oliivipuun juurelle täydentämään aiempaa lasikuulamäärää. On niissä jotain lumoavaa. Aika aktiivisesti tosin joudun hakemaan nuorta tutkijaa keräämästä kuulia pois kukan juurelta. Ehkä ne vähitellen alkavat pysyä siellä.

Hus & Hemissä oli hauska paperitähden ohje. Kun muu perhe lähti ruokakauppaan, minä kaivoin esiin paperileikkurin ja askartelukartonkia ja tein yhden kokeeksi. Vähän ohuemmat suikaleet voisivat olla keveämmän näköiset, mutta saattaa olla, että noita tulee tehtyä muutama lisää. Tarkoittaako tämä yllättävä jouluaskarteluinto sitä, että joulu alkaa olla lähellä? Eilen paistoin tähtitorttuja...

Ai niin. Tähän pieni Mitä ajattelin tänään -pätkä. Olen päivisin television ääressä, kun nukutan Silakkaa. Ihanien ruokaohjelmien sijaan viime aikoina onkin tullut kaiken maailman Häähulluja yms. Se ohjelma on kyllä herättänyt suurta hämmästystä. Tai siis lähinnä se, että miten ne miehet uskaltavat sitoutua niihin kirkuviin harpyioihin? Vai eivätkö vain kehtaa kieltäytyä kameroiden edessä. Niin ja mistä ihmeestä moisia riivinrautoja edes löytyy? Tai no, kyllä minäkin olen elämäni aikana muutaman ulkonäköön ja omaan napaan keskittyvän naisihmisen kohdannut, mutta mistä ihmeestä tuollainen Nämä ovat Minun hääni, Minä määrään, oikein tulee? Ja miten ihmeessä muut ihmiset alistuvat tuollaiseen kohteluun? Tai no, johonkinhan ne koulukiusaajatkin tietenkin menevät koulun jälkeen... Mutta se, että joku haluaa välttämättä avioitua tuonluontoisen ihmisen kanssa. Beats me.

Taidemaalari

Silakalla on uusi suosikkiharrastus. "Voitaisko me vähän maalata?"  Välillä voidaan, välillä ei, mutta ihan valtavan upea työ syntyi tänään. Se lähtee kummitädille kauas synttärionnitteluiksi, kunhan saamme aikaiseksi. Ainakin värien käyttö on neiti Silakalla erinomaisesti hallussa. Ja värien sekoittaminenkin sujuu jo kuin vanhalta tekijältä. Huomatkaa myös keskittynyt ilme.