Onnea uudelle vuodelle! Tuokoon se mukanaan monenlaista, toivottavasti kuitenkin enemmän hyvää ja kaunista. Tinastani en osaa sanoa, mitä se lupaa tulevalle vuodelle. Runsaasti kastematoja kukkapenkkiin, kenties?

Mitäpä tähän enää kummempia sanomaan kuin että varhaisen linnun kannattaisi olla nyt valppaana, on matojakin näkynyt.... Varis puun latvassa huuteli vastaukseksi karheasti kraah ja vedenpinta peittyi jälleen kerran pisaroiden jättämistä renkaista.

Joulunpyhät sujuivat mukavasti. Silleen normaalisti kyläillen. Viime päivät on sitten ollut pakko olla ottaa rauhallisesti useammastakin syystä. Nuorisolla alkoi olla ylettömästi kierroksia ja räkätautikin saapui iloksemme. Mutta lahjaleluilla on ollut mukava leikkiä, peleillä pelata ja minä olen lukenut joulun ajaksi varaamiani kirjoja. Tove Janssonin elämänkerta on ihana. Se on pakko todeta. Ja amarylliskin vihdoin aukeni ilahduttamaan silmiä.

Tärkeintä on huolehtia siitä, että joulun kahvipöydästä ei kukaan poistu ilman pientä huonovointisuuden tunnetta. Herkut eivät missään tapauksessa saa päästä loppumaan tai edes ehtymään. Tässä siis kolmen sisaren panostus. Lisäosia oli noudettavissa vielä olohuoneen pöydältä. Pakko tunnustaa, että en kyennyt edes kaikkea maistamaan, vaikka mieli teki.

Nyt on meillä joulutällinki kunnossa. No, kuusi on koristelematta, Silakan oli tosin pakko saada laittaa pari palloa. Ulkona on mustaa ja ankeaa, iski tarve saada sisälle lämpöä ja pesämäisyytä. Punainen pöytäliina ja lämpöisen sävyinen matto auttoivat paljon. Pientä viilausta vielä huomisaamuna ja koristeet kuuseen. Ja on joulu, satoi tai paistoi. 

Lapsilla joulumieltä onneksi riittää, oma on ollut kaikesta siivoamisesta, kokkaamisesta, leipomisesta ym. huolimatta hiukan hakusessaan. Minulle kun parhaan joulumielen toisi lumisade ja pakkanen, auringon kimallus hangella. En taida saada eniten toivomaani joululahjaa eli valkeaa joulua. Ei joulupukkikaan sentään ihan mihin tahansa kykene. Joten syön kirsikkaliköörikonvehteja ja poltan kynttilöitä ja kuvittelen, että ulkona on oikea talvi.

Rauhallista joulua ja onnellista oloa sään puutteista huolimatta!

Jouluisemmat sohvatyynyt ovat kivunneet paikoilleen! Asiaa helpotti se, että voitin harmaan tyynynpäällisen arvonnasta ja löysin tuon hiihtopäällisen kaapista. Ihminen omistaa nähtävästi kaikenmoista unohtunutta... Posti toi myös kelim-tyynyt, mutta ne ovat vielä ulkoilemassa. Ehkä nekin huomenillalla pääsevät sohvaa koristamaan.

Yleensä en ole ostanut itselleni joululahjoja, mutta tänä vuonna päätin tehdä poikkeuksen ja tilasin muutaman akvarellisiveltimen. Jostain syystä en ole koskaan tullut hankkineeksi kuin yhden oikeasti hyvän siveltimen ja kieltämättä tuo tosiseikka hiukan rajoittaa maalaamista. No, nyt on. Tuollainen hieno viuhkasivellinkin. Oi. <3 div="">

Päivä oli kohtuullisen sekopäinen. Alkoi taas kuudelta, kahdeksalta piti mennä esittelemään nuoren neidin kantapäätä terveyskeskukseen ja samalla tuhoamaan lääkäriparan kuulo karjunnalla. Oma kuulo on mennyt jo aikaa sitten neiti vastalausemyrskyn kanssa neuvotellessa. Ja ei, minä en edelleenkään halua herätä kuudelta,mutta tällä viikolla moista riemua on ollut ohjelmassa joka aamu. Varsinainen pehmeä lasku lomaan.

Iltapäivällä nukuin hetken ja leivoin pari piimäkakkua, toisen pakkaseen joulua odottamaan. Olen kerrankin ajatellut yrittää tehdä asioita vähitellen ja rauhallisesti. Ainoa vika on edelleen aikaansaavuuden puutteessa. Ehkäpä sekin taas kaivautuu esiin viimeistään sen kuuluisan inspiraationlähteen tullessa kohdalle. Eikun ainiin, sitähän tässä piti vältellä...

Jotta valoisimpaa aikaan päivästä olin kuvaamassa. Eipä tähän juuri muuta osaa sanoa kuin että voi ankeus ja kurjuus, liukkaus ja loka. Onko luontoäiti unohtanut katsoa kalenteriin? Tämä on sellaista "talvea", jota inhoan ihan vilpittömästi. Kuraista, loskaista ja kaiken lisäksi vielä liukasta. Hiukan alkaa mielikuvitus loppua lapsen (ja itseni) huvittamisen suhteen pihalla. Mitä hemmettiä tuolla jään ja kuravellin vaihtelussa enää keksisi? Eikä jouluksikaan ole luvassa lunta, myrskyä sentään huomiselle, ettei totuus pääsisi unohtumaan... Höh.

Mutta onneksi välillä voi sentään leipoa. Pakkaseenkin sain muutaman pussillisen korvapuusteja ja dallaspullia. Nuoret neidot pullattivat (ilmaisu by Silakka) sydämensä innolla pellillisen pullia ja koristelivat ne rusinoilla. Osansa iloon toi tietenkin jälkeenpäin suoritettu rusinoiden naposteleminen ihan muuten vaan.

Voi ehkä tunnustaa, että poden pientä bloggausumpea. Aloitan päivityksiä, mutta hävittelen ne saman tien, kun kuvat ovat keltaisia ja hölmöjä (paitsi ulkokuvat, jotkaovat sinisiä ja hölmöjä) ja sanottavaakaan ei oikein ole. Käsityötkin ovat saaneet pölyttyä rauhassa hyllyssä tämän joulun alla. Tulisi edes sitä lunta. Ja pakkasta. Ja talvi. Minulla on ikävä ihmemaata.