tiistai 21. helmikuuta 2012





Amaryllis on yllättänyt jo pari kertaa kukkimalla salaa. Se vietti kesänsä kuistilla, josta joku oli sen syksyllä nostanut verhon taakse työhuoneeseen. Ilmeisesti paras tapa hoitaa amaryllistä on laiminlyödä hoito kokonaan. Mutta kovin kauniisti amarylliksen kukan niska taipuu.

Sisko toi kyläillessään tulppaaneja, joista lapsi valitsi äidille valkoiset. Oppi on selvästi mennyt perille. Tulppaanit ovat yleensäkin ihania, mutta ihan ykkösihania, jos joutuu nimeämään, voiton vievät valkoiset ja vaaleanpunaiset kukat.

Avasin kudepaketinkin ja kerin eilen sinapinkeltaista suurella hartaudella ja painokelvottomia puhuen. Mokoma ontelokude ystävällisesti suunnilleen letittää itseään sitä mukaa, kun sitä yrittää saada vyyhdeltä auki. Harmaat jäivät vielä vyyhdeille ja neiti keksi niille uusiokäyttökin; Pieni Bob Marley keikisteli hartaasti ontelokudeperuukissaan. 

Illalla aloitin rahin päällisen virkkaamisen. Kohta pitäisi siirtyä ohjeen käsittämättömän osuuden kimppuun. Onneksi sain vähän käännösapua Sannalta. Ehkä minä tuonkin kohdan selätän. Jotenkin tuo sinapin sävy ei suostu tarttumaan oikeanlaisena kameralle. Se on tosi syvä väri, sellaista Meiran jonkun purkkisinapin sävyä. Kamera lukee sen paljon vaaleammaksi ja viileämmäksi syystä tai toisesta. Kuteen tultua hiukan hirvitti, josko väri ei olisikaan hyvä, mutta nyt virkattuna se jotenkin lämpeni ja vahvistui. Hyvä siitä tulee, uskon jo.

Niin, se ohje, jota yritän käyttää, on tämä.

3 kommenttia:

  1. Nauroin ääneen, ihana kuva tuo peruukkikuva :D! Hyvännäköistä pintaa syntyy rahinpäälliseksi!

    VastaaPoista
  2. Waude! Kodikas rahinpäällinen sulla on koukuttavana!

    VastaaPoista
  3. Annika: Juu, melko cool rastafari meillä. ;)

    Minna: Tosta on kyllä tulossa aika kivan näköinen, jos mä vaan tajuan sen taitekohdan tekemisen oikein ja päsen eteenpäin...

    VastaaPoista