Kukkasipulimania

Olen jo miettinyt, mihin asti asiat pysyvät normaaliksi luokitettavalla asteella. Ainakin viime aikojen kukkasipulimaniani alkaa ylittää kaikki rajat. Ensin ostin sipuleita kaupasta, sitten tilasin netistä ja sitten ostin vielä vähän lisää kaupasta. Kun halvalla sai... Ja niitä on sitten saanut selkä kipeänä kaivaa paikoilleen. Toivon kyllä, että vaivani (ja rahanmeno) palkitaan ensi keväänä. Minä oikeasti olen aina kukkien alkaessa nousta keväisin kuin lapsi lelukaupassa. En malttaisi odottaa ja siksikin nuo kevätkukkijat ovat oikeinkin mieleisiä. Nousevat aikaisin ilokseni.

Jotta nyt on sipuleita pensaiden alla, kukkapenkeissä, parkkipaikan reunuksen kivikossa, omppupuun alla. Se yksi kukkamaa, joa on jäänyt vähän vaiheeseen saattaa joutua tyytymään ihan narsisseihin, mutta onhan ensi syksyllekin jätettävä istutettavaa. Ja keväälle kylvettävää. Ja kaikkea. 

Yhden sipulin ostin ihan sisätiloja ajatellen. Tänä vuonna ei mestarillinen amarylliksen idättäjä minulle enää amaryllista tuo, joten ostin itse. Hetken mietin väriä, olisi ollut tarjolla useampaa punaista, puna-valkokirjavaa, mutta jotenkin tuo hillitty valkoinen vei voiton. Joulu on muutenkin punainen, olkoon sen kukka valkoinen.