lauantai 4. heinäkuuta 2015

Kun Sarah ei ollutkaan Sarah ja muuta puutarhaeloa

Taas kerran kävi niin, että en saanut mitä tilasin. Viime kesänä ostin kukkapenkkiä uusiessani siihen ihanan jalopioni Sarah Bernhardtin ja olin ikionnellinen, kun se alkoi jo tänä vuonna kasvattaa nuppuja. Aukesivatkin ja ihailin kovasti kunnes korvien välissä alkoi hiukan kolkutella, että eihän tuo ole vaaleanpunaista hörhöpionia nähnytkään. Pienellä googlauksella tunnistin lajikkeen todennäköisesti kuolanpioniksi. Jotta. Edelleen pihalla on Sarah Bernhardtin kokoinen aukko. Tarkoittaako tämä, että minun on tehtävä uusi yritys ja ostettava tänäkin vuonna pionintaimi? Oikeastaan sopiva paikkakin olisi tiedossa. (Tykkään minä silti tuosta hehkuvan pinkistä kuolanpionistakin melkoisen paljon.)

Hiukan huolestuttaa myös se, että miten minun ihanille, valkoisille jalopioneilleni käy. Ehdinkö ollenkaan iloita niiden kermavahtoisesta kukinnasta. Nuppuja olisi valtavasti, mutta jo tiistaiksi on luvattu kaatosadetta. Voi murheen päivä. Pitää toivoa, että edes osa kukista ehtisi aueta näinä satteettomina päivinä. Teltan rakentaminen kukkapenkin ylle lienee pienoista liioittelua. Vai onko se sittenkään? Hmm...  



Muutenkin kukkiminen alkaa vähitellen olla parhaimmillaan ja ensi viikolle ennustettu sadejakso tulee kyllä kukkien kannalta kurjimpaan mahdolliseen aikaan. Niin moni kukka on juuri avautumaisillaan ja olisipa ikävää, jos kasvit lojuisivat pitkin penkkejä sateen kaatamina. Jotta toivonpa, että ennusteet muuttuisivat edes pikkuisen hiljaisemman sateen suuntaan.

Tämä oli se väkisin pintaan pyrkinyt kukkapostaus. Kuvailin tänään pihassa ja jurytin kauneimmat kuvat postaukseen. Kukkien kuvaaminen on yksi puutarhaharrastuksen mukavimmista sivutuotteista. Kaiken muun mukavan lisäksi. Tänäänkin sain taas yhden pätkän kivikkopenkkiä siistiksi ja muutenkin kuntoon. Lienen sanonut tämän aiemminkin, mutta nythän asiasta on ihan tutkimustietoakin. Siis siitä, että rikkaruohojen repiminen on oikeasti hyvin terapeuttista touhua. Aika moni puutarhaihminen lienee havainnut sen jo aiemmin ja ihan empiiristen tutkimusten kautta.

4 kommenttia:

  1. "Sitä saa mitä tulee" sopisi kai hyvin tuohon sun pioniongelmaan... Hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä... Eipä ole ainoa kasvi puutarhassa, joka on vähän muuta kuin mitä on oltu ostamassa. ;)

      Poista
  2. Kaunis se Kuolan pionikin on, mutta ymmärrän kyllä lievän pettymyksen jos Sarahin vaalenpunaista hörselöpilveä tulevaksi odotti. Mun pionit ovat vielä nupullaan. Siihen yhteen tulee aivan valtavasti kukkia. Josko jo ensi viikolla avautuisivat? Ovat vähän myöhässä, yleensä avautuvat 7.7.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, myöhässä on vähän kaikki. Viikon verran. Pitää toivoa, että olisi sitten syksykin... ;)

      Poista