Susanna kertoi kahdeksan totuutta työhistoriastaan ja asetti haasteen vapaaseen jakoon, josta minä nappasin sen. Omalla kohdallani voi ehkä enemmänkin puhuan "työhistoriasta", mutta samapa tuo...
1. Ensimmäisen kerran oli töissä muistaakseni seitsemäsluokkalaisena, kun tuurailin äitiäni, joka silloin siivoili kerrostaloja. Taisin ajoittain siivoilla siellä jo pienempänäkin, sattuneesta syystä en vain voinut tehdä sitä virallisesti. Yläaste- ja lukioikäisenä olin lisäksi MLL:n kerhotätinä ja kaupungin teknisellä virastolla aputyttönä.
2. Kirjoitusten jälkeen olin taas muutaman viikon kaupungilla ja sen jälkeen loppukesän ruuvitehtaalla niinkin mielenkiintoisessa työssä kuin tekemässä ruuveihin kierteitä. Juu, joku niitäkin tekee. ;)
3. Opiskeluaikana vietin ensin kesät maalariharjoittelijana kaupungilla ja minusta piti tulla rakennustoimiston seuraava vakimaalari. No toisin kävi. Vaihdoin alaa ja kolmesta kesästä olin yhtenä oikeissa palkkatöissä. Eipä silti, sama tilanne oli vähän kaikilla opiskelutovereillani. Lama oli syvimmillään eikä töitä ollut. No, tein minä jotain kuitenkin. Yhtenä kesänä olin muutaman päivän hernepellolla, josta itse asiassa tienasi ihan mukavasti, jos vain viitsi poimia, toisena kesänä möin koruliikkeessä, joka oli työ, jota voin sanoa vilpittömästi inhonneeni ja kolmantena "opiskelin kesäyliopistossa" eli tein tilaustöitä ja alihankintatöitä koululla.
4. Tuo koruliikkeen myyjän työ oli ehdottomasti ahdistavinta, mitä olen ikinä kokenut. En ole varsinaisesti ujo. Pystyn ihan mainiosti hoitamaan asioita ja toimimaan vieraidenkin ihmisten kanssa, mutta kun siihen liittyi se, että minun oli yritettävä tyrkyttää niille sisään laman aikana eksyville omissa silmissäni aika kamalia ja huonolaatuisia koruja, minua tosiaankin ahdisti. Voin ehkä sanoa olevani sosiaalisesti rajoitteinen jossain suhteessa. En jaksanut työpäivien jälkeen puhua yhtää mitään kenellekään, jota en tuntenut kunnolla, välillä en niille tutuillekaan. Ikinä ei koulun alkaminen ole ollut niin suuri riemun paikka kuin tuona syksynä, minä suorastaan lensin ovista sisään. Eipä silti, ei aika koruliikkeessäkään hukkaan mennyt, opin vaihtamaan kelloihin pattereita, hinnoittelemaan, arvioimaann timantin painon paljaalla silmällä ja käyttämään kaiverruskonetta.
5. Valmistuttuani olin jonkin aikaa työttömänä kunnes minut taas työllistettiin kaupungille maalaamaan ja erityisesti entisöimään vanhan, kunnostettavan koulun peiliovia. Maalarintöistä pidän ihan mahdottomasti, valitettavasti vain aikaa myöden pölyallergiani on pahentunut sen verran, että maalausalan työt taitavat sopia vain harrastuspohjalta ja kotiremonteissa.
6. Sitten olinkin monta vuotta kortistossa. Minut laitettiin kurssille, jonka rahoitustapa esti kaikenmoiset yhteiskunnan työllistämistyöt. Hyvää siinä kurssissa oli harjoittelu: olin 4 kk erittäin mukavassa kultasepänliikkeessä opettelemassa kultasepän töitä ja hoitamassa asiakaspalvelupuolta. Tuolla tavalla asiakaspalvelu sujuu minulle, kun se ei ole se ainao työ, jota minun oletetaan tekevän. Kultasepästä tuli minulle myös ihan oikea ystävä, jota kävin tapaamassa liikkeessä ja myöhemmin auttelemassa joskus iltaisin ja vapaapäivinä. Hän on ihminen, jota muistelen monesti lämmöllä. Liikettä ei enää ole eikä taida olla seppääkään, mutta olen iloinen, että sain kohdata ihmisen, jonka kanssa olin hyvin vahvasti samalla aaltopituudella. Ammatillisesti sain tuolta liikkeestä ihan valtavasti, jotkut ihmiset ovat synnynnäisiä pedagogeja ja osaavat siirtää taitonsa eteenpäin.
7. Pääosan aikaa harjoittelun loputtua opiskelin. Ensin opiskelin tietokoneen peruskäytön ja sitten kävin kurssin, jossa opiskeltiin atk-alaa laitteistojen puolelta, ohjelmien asennusta ja huoltotöitä ja multimediaa. Kurssin harjoittelujaksolle päädyin melkein vahingossa paikallistelevisioon tekemään heille nettisivuja ja harjoittelun päätyttyä sain tarjouksen jäädä talon graafikoksi opettelemaan 3d-ohjelmaa, hoitamaan nettisivuja, tekemään yleensä tarvittavia grafiikkoja, tekemään pikkuisen atk-tuen töitä ja tekemään apulaisohjaajan ja kameramiehen töitä. Pakko sanoa, että tuo oli enemmän kuin unelmien täyttymys. Sain tehdä työtä, josta nautin ja oppia joka päivä lisää ihan mielettömän mukavien ihmisten seurassa.
Työn ohessa opiskelin muutaman kurssin verran 3dStudioMaxin käyttöä ja vielä visuaalisen ilmaisun media-assistentin ammattitutkinnon. Asema vaihtoi omistajaa siellä ollessani muutaman kerran ja viimeisen vaihdoksen jälkeen minut lomautettiin toistaiseksi. Se toistaiseksi kesti melkoisen monta vuotta...
8. Lomautuksen jälkeen suoritin vielä aikuiskoulutuksena maccipuolen abc-ajokortin ja minun piti alkaa kouluttaa ihmisiä macin peruskäyttöön. Se itse asiassa olisi ollut myös yksi haaveammateistani, aikuisten opettaminen on ihan mukavaa. Sitten huomasin, että vatsassani kehittyi vihdoin jotain, joka aiheutti ihan suunnattoman huonoa oloa, sain influenssan ja sen jälkitautina keuhkokuumeen ja jouduin perumaan opettajakeikkani. Se ja sairastaminen harmitti, raskaus ei.
Pakko kyllä sanoa, että ajoittain ihan pikkiriikkisen arveluttaa, kun lasken, milloin olen viimeksi tehnyt oikeasti töitä. Lomautuksesta on kahdeksan vuotta aikaa. Aika hurjaa. Jossain vaiheessa kai pitäisi jotain uraakin alkaa miettiä. Ceeveeni on sitä lajia, että työnantajat putoaisivat naurusta pöydän alle sen nähdessään. Tällä hetkellä lähinnä yritän taas kerran keksiä mikä minusta tulee isona. Kyllähän minä osaan vaikka mitä, opin asioita todella nopeasti, tulen suunnilleen kaikkien kanssa toimeen ja sopeudun melkein paikkaan kuin paikkaan. Silti hiukan epäilyttää, että tässä iässä, seulamallisella ceeveellä ja kahdella aika pienellä lapsella varustettu keski-ikäinen naisihminen ei taida olla ihan mahdottoman kuumaa valuuttaa työmarkkinoilla... Jotta pitäisi varmaan keksiä se asia, jonka varaan rakentaa yritystoimintaa. Ja se ei ole ihan helppoa se.
Jotta siinäpä noita. Tulikin osaksi aika pitkiä totuuksia. Mutta jos joku innostuu niin olkoon hyvä ja napatkoon haasteen. Olisi ihan mukava lukea muidenkin työhistoriasta.
