Oli mukava päivä. Ihana ilma, lämmintä, mutta tuuli viilensi sopivasti. Aamusta meille pyrähti hetkeksi yllätysvieras. Saimme vieraan lopulta ohjatuksi keittiön ison ikkunan kautta pihalle törmäilemästä ympäriinsä. Tintti-parka oli sikäli ystävällinen tapaus, että ei sentään roiskinut asuntoa ulosteillaan ilmeisestä paniikistaan huolimatta.

Päivällä vietimme äitien lounasta ystävän ihanassa pihassa. Nuo ristikit (joita oli ihan valtavina mättäinä) olivat aivan ihastuttavia. Melkein teki mieli kokeilla voisko niitä käyttää tyynynä. Ainakin niitä joutui silittelemään aina ohikulkeissa.

Illalla iski vielä omassa pihassa sellainen keskimääräistä onnellisempi olo. Tiedätte varmaan tyyliin: "Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa". Käänsin selkäni keskeneräisyyksile ja nautin siitä, mikä on hyvällä mallilla ja kaunista. Kyllä se keskeneräinenkin osasto siitä vähitellen edistyy. Silakka polskutteli pikkualtaassaan, kun isi kaivoi viimeiset savenkokkareet kasvihuoneen perustuksista. Edistystä on siis tosiaankin tapahtunut.

Vihdoinkin!

Siis vihdoinkin sille, että tulppaanit aukeilevat. Tuo yläkuvassa poseeraava taitaa olla papukaijatulppaani, jos en ihan omiani muista. Mutta kylläpä nuo juroivat hartaudella ja osa tulppaaneista pysyttelee nupulla edelleen peräti sitkeästi.

Voikukatkin olivat poksahtaneet rannassa auki ihan vakavissaan. Koko ranta hehkui keltaisena ja sai assistentin villiintymään kukkakimppujen keräämiseen.

Assistentti assisteerasi myös kaivuutyömaalla. Kaivoi sen, mitä muovilapiolla irtosi ja lapioi savenpalasia omiin kärryihinsä ja kärräsi niitä peräkärryyn hiki päässä. Aika reipas tyllerö. Ihan oikeasti avuksi. 

Millään ei kyllä malttaisi odottaa, että pääsisimme jo perustusvaiheesta eteenpäin. Jotenkin suunnitelma on hiukan laajentunut edetessään. Nyt olen kuullut puhuttavan jotain vesijohdosta, lavuaarista ja viemäröinnistä salaojan kautta. Hmm... Mielenkiintoista.

Ai niin. Piti ihmettelemäni, että karjuvatko pikkulinnut normaalia kovaäänisemmin öisin vai luulenko vain+ Välillä tuntuu, että etenkin satakielillä on jotkut desibelit kaakkoon -viikot menossa. Useampana aamuyönä olen herännyt mokomien tirppojen metelöintiin. Ikkunat kun on melkein pakko pitää auki, että ei paistu elävältä. Aika kesäistä.

Voihan blääh....

Juuri sain päätettyä, että ostan lopultakin tytön huoneseen kirjahyllyn. ihan sen kaikken simppeleimmän Ikean Billyn. Ja mitä tekee Ikea? No lopettaa tietty koko hyllyn valmistuksen. Voi kissanpylly! Toivottavasti tilalle tulee edes yhtä edullinen ja sopivan kokoinen korvaava tuote...

Niin ja siis selvennyksenä. Ilmeisesti tuota valkoista ei enää saa. Ratkaisu: Ostetaan musta. Mut se valkoinen ois ollut kivempi...

Kukkivia

Kirsikka

Luumu

Joka kevät ihstun yhtä paljon, kun huomaan hedelmäpuiden kukkivan. Tänään kävin monta kertaa katsomassa luumuja ja kirsikoita ja nuput olivat lämmöstä huolimatat tiukasti kiinni, kunnes yhtäkkiä iltapäivällä puut olivat valkea pilven peitossa. Suklaakirsikka piti vielä nuppunsa suljettuina, mutta nuppuja siinäkin on. Ja joskus vielä haluan saada takapihalle pilvikirsikan. Sen kukinta on ihan huumavan upea.

Intouduin vähän hyötyliikuntaankin eli kanniskelin sisustus- ja aikakauslehtiröykkiöt samaan kasaan ja niputin kaikki turhat lehdet paperinkeräykseen. Jostain syystä noita tulee säästettyä, vaikka todenpuhuen suurimman osan kohdalla totuus on, että sen ekan kuukauden aikana luen lehdet muutamaan kertaan ja siinä se sitten on. Jotain joululehtiä, puutarhalehtiä yms. tulee luettua oikeasti myöhemminkin, sisustuslehdet ja aikaukauslehdet ovat kyllä kertakäyttötavaraa. Jotta heipat vaan.

Ranskalainen visiitti

Tänään kävimme nauttimassa auringonpaisteesta ja erinomaisen symppiksistä ranskalaisista ajoneuvoista. Lapset nauttivat myös makkarasta, munkeista ja lätyistä. Minä poltin otsani. Mutta mukavaa oli. Ja paljon ihmisiä. Mukavaa on sekin, että pääsee hiukan katselemaan tuonne vanhalle tehdasalueelle ihan luvan kanssa. Nyt hoksasin vanhan tuuliviirin ja sen tekstin. Hieno.

Ja aurinko todellakin paistoi. Yhdessä vaiheessa suoraan piipunkärjen takaa. Halo oli komea.

Teen minä pikkuisen jotain muutakin kuin mietin puutarhaa ja kukkia ja kaikea niihin liittyvää. Aika vähän tosin. Mutta maatuskakokoelma lisääntyi vähän aikaa sitten yhdellä uudella tulokkaalla. Toiseksi pienimmästä frouvasta puuttuu yläpää, mutta muutenhan tuo on sievimmästä päästä kokoelmaani. Ihanan värikäs ja kaunis.

Päätin myös kokeilla jotain ihan uutta. Vallan repäistä. Tarvitsin yhdet sukkapuikot lisää ja koska ohuet bambupuikot tuntuvat ohkaisina versioina välillä turhankin haurailta, tilasin kokeeksi hiilikuituversiot kokoja 2,25 ja 2,5. (Ja siis toki, kun tarvitsen yhdet puikot, tilaan tietty kahdet.) Aloittelin itselleni perussukkia Kaffe Fassetin raitalangasta ja totesin, että ainakin nuo puikot tuntuvat napakoilta ja kiiltävät kärjet kieltämättä ovat sopivan terävät ja lanka liikkuu niillä mukavasti. Mutta vähän tuo saumakohta tuntuu ajoittain tökkivän. Noin pääsääntöisesti arvosana on edelleen ihan jees.

Orvokiton vuosi

 

Tajusin tänään taimimyymälässä hämmästyksekseni, että tänä vuonna myöhästyin orvokkien ostamisesta pahemman kerran. Jäljellä olevat taimet olivat sen verran rääpäleitä, että päätin jättää ne kauppaan. Toivomiani värejäkään ei enää ollut jäljellä. Hämärästi muistan, että pääsiäisen aikoihin ostin lahjaksi orvokkeja, mutta sen jälkeen en ole moisia kauppaavissa liikkeissä edes käynyt. Joten ostamatta jäivät. Tosin enpä ollut ainoa, kulin toisenkin asiakkaan taivastelevan kapoista kokoelmaa. Onneksi en ollut ainoa, jolta kevät vähän karkasi...

No, ostin sitten pari pinkkiä pelkuuta tappamieni tilalle, pari murattia ja sääkukan. Niin ja yhden englantilisen valko-pinkin kaunottaren, joka ei näy kuvissa. Siirrän nuo sitten kesemmällä isompiin ruukkuihin, vielä saavat viettää aikaa terassilla lämpimämmässä hallaa paossa.

Kesällä taidan ostaa tuohon petunioita. Olen ilmeisesti mummoutumassa, koska olen alkanut pitää petunioista. Ennen ne olivat ehdottomia epäsuosikkejani. En minä nitä inhoa, mutta eivätpä nuo juuri koskettaneet. Nyt moisista on tullut ihan uskomattoman upeita värejä ja lajikkeita. Olen kääntänyt takkini. Ja amppeliksi pitää saada jotain vaaleanpunaista. Jospa löytäisin taas vaaleanpunaisen verenpisaran. Viimevuotinen oli unelmaakin kauniimpi. Muutenkin taidan pitäytyä etupihan kukkien väriskalassa vaaleanpunaisen, valkoisen, violetin ja ehkä limen sävyissä. Ne kaikki näyttävät kovasti viehättäviltä valeanharmaata seinää vasten.

Ai niin, ei meillä ihan orvokitonta elämää vietetä. Kukkamaat ovat täyttymässä pikkuisista sarviorvokkien taimista.