Tajusin tänään taimimyymälässä hämmästyksekseni, että tänä vuonna myöhästyin orvokkien ostamisesta pahemman kerran. Jäljellä olevat taimet olivat sen verran rääpäleitä, että päätin jättää ne kauppaan. Toivomiani värejäkään ei enää ollut jäljellä. Hämärästi muistan, että pääsiäisen aikoihin ostin lahjaksi orvokkeja, mutta sen jälkeen en ole moisia kauppaavissa liikkeissä edes käynyt. Joten ostamatta jäivät. Tosin enpä ollut ainoa, kulin toisenkin asiakkaan taivastelevan kapoista kokoelmaa. Onneksi en ollut ainoa, jolta kevät vähän karkasi...
No, ostin sitten pari pinkkiä pelkuuta tappamieni tilalle, pari murattia ja sääkukan. Niin ja yhden englantilisen valko-pinkin kaunottaren, joka ei näy kuvissa. Siirrän nuo sitten kesemmällä isompiin ruukkuihin, vielä saavat viettää aikaa terassilla lämpimämmässä hallaa paossa.
Kesällä taidan ostaa tuohon petunioita. Olen ilmeisesti mummoutumassa, koska olen alkanut pitää petunioista. Ennen ne olivat ehdottomia epäsuosikkejani. En minä nitä inhoa, mutta eivätpä nuo juuri koskettaneet. Nyt moisista on tullut ihan uskomattoman upeita värejä ja lajikkeita. Olen kääntänyt takkini. Ja amppeliksi pitää saada jotain vaaleanpunaista. Jospa löytäisin taas vaaleanpunaisen verenpisaran. Viimevuotinen oli unelmaakin kauniimpi. Muutenkin taidan pitäytyä etupihan kukkien väriskalassa vaaleanpunaisen, valkoisen, violetin ja ehkä limen sävyissä. Ne kaikki näyttävät kovasti viehättäviltä valeanharmaata seinää vasten.
Ai niin, ei meillä ihan orvokitonta elämää vietetä. Kukkamaat ovat täyttymässä pikkuisista sarviorvokkien taimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti